Me suomalaiset olemme herkkiä osoittelemaan sormella muiden
maiden epäkohtia demokraattiseen päätöksentekoon ihmisoikeuskysymyksiin
liittyen. Onko rehellisyytemme ja erottelukykymme samalla tasolla, kun on kyse
oman yhteiskuntamme toiminnasta ja siitä miltä toiminta ulkopuolisen silmin
näyttää?
Perehdyin vuosina 2014 - 2015 tuulivoiman syöttötariffina
tunnetun yritystuen aiheuttamiin tuulivoimahankkeisiin some-yhteisön avulla ja muutamien kuntien päätöksentekoa ulkopuolisena seuraten.
Yliantelias yritystuki huipentui 2015 keväällä hurjaan loppukiriin
kiintiöpaikoista uusien hallitusneuvotteluiden alla. Tuulivoimahankkeita ajoi
tuolloin kansainvälisten sijoittajien rahojen perässä kirjava joukko kunniallisista yrittäjistä, kirkon
eestiläisistä kanttoreista, asekauppiaiden kautta veroparatiisivirittelijöihin.
Tämä on Suomen historiassa mittava ilmiö. Tuulivoimayritykset kilpailuttivat sijoituspaikkoja toisiaan vastaan ja lupailivat talousahdingossa painiville kunnille perättömiä määriä tuloja. Tuulivoimahankkeita oli liikkeellä noin 300 kappaletta ja yksittäisiä turbiineja jopa 3000 kappaletta eli moninkertaisesti mahdollisesti rakennettavaan määrään nähden. Kun yksittäinen 3 MW tuulivoimala maksoi pystettynä noin 5 miljoonaa euroa, puhuttiin kokonaisuutena 15 miljardin euron hankevalmisteluista. Yhteensä tuulivoimahankkeita oli 2005-2015 välillä Suomessa noin 200 kunnan alueella.
Yksittäisen kunnan kannalta tuulivoimahankkeet kuulostivat suurilta. Tavanomainen 6 - 9 tuulivoimalan hanke tarkoitti 30-50 miljoonan
euron investointia. Niin suurista hankkeista hyvin harvoin keskustellaan
pienissä kunnissa ja mittaluokasta heräsi epärealistisia odotuksia
minkälaisesta taloudellisen toimeliaisuuden lisästä olisi kyse kunnan kannalta.
Tuulivoiman tuuliryntäys 2005-2015
Tuulivoimaloiden rakennusbuumissa Suomessa 2005-2015 on
tuskin kansainvälisesti katsoen mitään kovin erityistä. Esimerkiksi Kanadassa
tutkijat ovat kuvanneet tuulivoiman rakennusbuumia kultakuumeeksi.
Suomessa muodostui käytäntö, jossa ilman ympäristövaikutusten
arviointia yksittäisen kunnan päätöksellä saatettiin rakennuttaa jopa yhdeksän
tuulivoimalan alue. Tarjous maanomistajille nousi siis parhaimmillaan noin 300
000 € vuokraa jokaisesta vuodesta yhdestä kunnan tekemästä voimalaitospäätöksestä, eli jopa
neljään miljoonaan euroon 12 vuoden tariffijaksolla.
Näin avokätiset lupaukset lietsoivat kuntien päätöksentekoon
ilmiöitä, joita ei mahdollisesti ylpeydellä tulevina vuosina muistella. Yksi
aihetta tutkinut julkaisu on Vaasan yliopistolta, jossa tuulivoima luokiteltiin
pahimmista ongelmista kärsivien alojen joukkoon. Myös Anders Blomin väitöskirja suomalaisen politiikan puuttuvista sisäpiirisäännöistä kuvaa aihepiiriä.
Jatkossa tukijärjestelmiä luodessa ylenpalttista avokätisyyttä tulee mielestäni välttää. Tuulivoimaan liittyvät sotkut olisi voinut välttää hienosäätämällä tukitasoja alaspäin jolloin ylikuumenemisen huippu olisi todennäköisesti jäänyt maltillisemmaksi.
Lukemista:
- Kansalaisjärjestön dokumentoimia tapauksia
- Tuulivoimahankkeiden määrä Suomessa: Suomen tuulivoimayhdistys, hankelista
Kommentit
Lähetä kommentti