Käsittelin aiemmin Suomen luonnonsuojeluliiton sammakkoa Fennovoiman ja tuulivoiman rakennushankkeiden vertaamisesta toisiinsa (Fennovoima tuulivoiman tavoin). Tänään Tuomas Embuske haastatteli MTV3 Huomenta Suomessa ydinvoimaan ja ilmastonmuutokseen liittyen Rauli Partasta ja aiemmasta kirjoituksesta tuttua Luonnonsuojeluliiton edustajaa (MTV3). Kimmoke tämän tekstin kirjoittamiselle lähti Luonnonsuojeluliiton edustajan mukalluista kommentista:
Mikäli tällaisia ja myöhemmin esiteltäviä argumentteja esitettäisiin vaikkapa "Suomen ydinvoiman vastustus- ja degrowth liiton" toimesta, asia olisi minulle yhdentekevä. Puutun asiaan koska luontoihmisenä en allekirjoita Suomen luonnonsuojeluliiton levittämää energiapoliittista argumentointia: mittakaava on hukassa ja ehdotettu ratkaisu on luonnon kannalta huonompi valinta.
Ydinvoimaan liittyen näkee harvoin asiallista keskustelua. Rauli Partasen sekä sisällöllisesti tarkkaa, että kiihkotonta keskustelutyyliä ydinvoimasta näkee aniharvoin. Tyypillisempää suomalaisessa mediassa on ydinvoiman kohdalla suhteellisuudentajun jatkuva pettäminen. Esimerkkinä vaikkapa Yleisradion tuore pääuutisten tuhatkertainen liioittelu onnettomuuden uhreista (Tšernobylin onnettomuus lisännyt toimittajien virheitä). On hankala ymmärtää miten 30 uhria muuttuu 30 000 uhriksi. Ydinvoimaan liittyvän keskustelun piirteille irvailee esimerkiksi (Tere Sammallahti).
Rauli Partanen on kirjoittanut yhdessä Janne Korhosen kanssa useammankin kirjan (Uhkapeli ilmastolla), (Musta hevonen). Lisäksi he ovat olleet perustamassa uudenlaista ympäristöliikettä (Ekomodernismi). Heidän pääargumenttinsa on, että ydinvoiman vastustaminen on yksi pahimmista ympäristön vastaisista toimista, koska hiilidioksidipäästöjä tehokkaasti laskeva teknologia on ollut ihmiskunnalla valmiina kymmeniä vuosia, mutta sitä ei olla hyödynnetty täysimittaisesti.
Mikäli ydinvoimaan liittyvä asiallinen tieto kiinnostaa niin Partasen ja Korhosen kirjat kannattaa lukea. Niissä on käsitelty täsmällisemmin ohjelmassa mainitut argumentit.
MTV3:n ohjelmassa luonnonsuojeluliiton edustaja esitti nipun pehmeitä argumentteja ja jatkaa niitä blogissaan (Leo Stranius). Ydinvoimaa voi toki vastustaa, mutta argumenttien taso ei minua vakuuta luonnon kannalta. Muutama oma kommenttini esitetyistä argumenteista:
Yhä edelleen vuonna 2016 toivotaan, että tuleva teknologia ratkoo ongelmat. Usko teknologian kehitykseen sallittakoon, mutta nyt pääpaino on liikaa ikiliikkujissa (Ikiliikkuja ilmasta, Ikiliikkuja ilmasta 2.0), tukiliikkujissa (Tukiliikkuja on ikiliikkuja) ja ihmekeksinnöissä (Kotiakku on pannukakku).
Yleisesti energiapoliittinen keskustelu on täynnä huuhaata (Energiapoliittinen huuhaa).
- "Merkittävässä roolissa ovat tuulivoima ja aurinkoenergia"
- "Luonnonsuojeluliitossa lähdemme siitä, että ydinvoimasta kannattaa Suomessa luopua -- ja rakentaa uusiutuvia niin paljon kuin mahdollista"
- Tällaisella puheella ei ole mielestäni yhteyttä luonnosuojeluun koska Ydinvoimasta luopuminen aiheuttaisi valtavan muutoksen Suomen luontoon (Ympäristöjärjestöjen sokea piste), (Tuulivoima ja luonto). Aiemmin toinen luonnonsuojeluliiton aktiivi kertoi Suomen sähköverkkoon helposti mahtuvan 30 000 tuulivoimalaa (Tuulitrollit).
- "Energiaa täytyisi tuottaa mahdollisimman vähän":
- Tämä edustaa degrowth-ajattelua eikä koske mitään tiettyä tapaa tuottaa energiaa.
Mikäli tällaisia ja myöhemmin esiteltäviä argumentteja esitettäisiin vaikkapa "Suomen ydinvoiman vastustus- ja degrowth liiton" toimesta, asia olisi minulle yhdentekevä. Puutun asiaan koska luontoihmisenä en allekirjoita Suomen luonnonsuojeluliiton levittämää energiapoliittista argumentointia: mittakaava on hukassa ja ehdotettu ratkaisu on luonnon kannalta huonompi valinta.
Ydinvoimaan liittyen näkee harvoin asiallista keskustelua. Rauli Partasen sekä sisällöllisesti tarkkaa, että kiihkotonta keskustelutyyliä ydinvoimasta näkee aniharvoin. Tyypillisempää suomalaisessa mediassa on ydinvoiman kohdalla suhteellisuudentajun jatkuva pettäminen. Esimerkkinä vaikkapa Yleisradion tuore pääuutisten tuhatkertainen liioittelu onnettomuuden uhreista (Tšernobylin onnettomuus lisännyt toimittajien virheitä). On hankala ymmärtää miten 30 uhria muuttuu 30 000 uhriksi. Ydinvoimaan liittyvän keskustelun piirteille irvailee esimerkiksi (Tere Sammallahti).
Rauli Partanen on kirjoittanut yhdessä Janne Korhosen kanssa useammankin kirjan (Uhkapeli ilmastolla), (Musta hevonen). Lisäksi he ovat olleet perustamassa uudenlaista ympäristöliikettä (Ekomodernismi). Heidän pääargumenttinsa on, että ydinvoiman vastustaminen on yksi pahimmista ympäristön vastaisista toimista, koska hiilidioksidipäästöjä tehokkaasti laskeva teknologia on ollut ihmiskunnalla valmiina kymmeniä vuosia, mutta sitä ei olla hyödynnetty täysimittaisesti.
Mikäli ydinvoimaan liittyvä asiallinen tieto kiinnostaa niin Partasen ja Korhosen kirjat kannattaa lukea. Niissä on käsitelty täsmällisemmin ohjelmassa mainitut argumentit.
MTV3:n ohjelmassa luonnonsuojeluliiton edustaja esitti nipun pehmeitä argumentteja ja jatkaa niitä blogissaan (Leo Stranius). Ydinvoimaa voi toki vastustaa, mutta argumenttien taso ei minua vakuuta luonnon kannalta. Muutama oma kommenttini esitetyistä argumenteista:
- Uraanin louhinta: Uraanin louhinnalla on jonkin verran
ympäristövaikutuksia. Koska ehdotettu vaihtoehto on tuulivoima niin
asiat on syytä suhteuttaa toisiinsa. Ydinvoimala tuottaa alle 10
tonnilla polttoainetta saman sähkön kuin Ilmajoen Santavuoren
tuulivoimalat elinkaarensa aikana. Santavuoren tuulivoimaloiden
avolouhoksesta otettiin ympäristövaikutusten arvion mukaan 425 000
kuutiometriä kiviainesta (Koppeloviikot). Tuulivoimaloiden tarvitsemat raaka-aineet myös tuottavat ympäristörasitetta: lähdekritiikistä huolimatta (Daily Mail).
- Ydinvoima on kallista: Ydinvoiman kalleus ei pidä yleisesti paikkaansa (Ydinvoiman rakennuskustannukset eivät ole yleisesti nousseet). Erityisesti vertailuna käytettävä tuulivoima on ydinvoimaan nähden kallista. Suomessa tuulivoiman takuuhinta on 83,5 €/MWh. Sillä hinnalla Olkiluoto 3 tuottaisi omistajilleen 1000 miljoonaa euroa vuodessa.
- Ydinvoima on keskitetty tapa tuottaa energiaa: Yleisesti taloustieteessä mittakaavaedut suosivat suurempia yksiköitä eli ne ovat tehokkaampia. Samassa asiayhteydessä vastakohtana käytetty teollinen tuulivoima ei ole hajautettu tapa (Hajautettu energiatuotanto).
- Huoltovarmuus: ydinvoimala on pitkän elinkaaren vuoksi hyvin ennustettava tapa tuottaa energiaa. Polttoainetta voi hommata etukäteen vuosiksi eteenpäin.
- Ydinvoima on haavoittuvaa koska on hankala ennustaa 60 vuoden päähän: Ydinvoimala kestää helposti kymmeniä vuosia ja tuotanto on erittäin hyvin ennustettavaa.
- Poliittinen epävarmuus: Kirjojen (Uhkapeli ilmastolla), (Musta hevonen) mukaan väitteen esittäjä on osa ongelmaa eikä ratkaisua. Kaikissa maissa ei ole vastaavaa poliittista lukkoa. Esimerkiksi Kiina rakensi viime vuonna enemmän ydinvoimaa kuin tuulivoimaa (Kiinan energia 2015).
- "Keskeisissä osissa ratkaisua on tuulivoima ja aurinkoenergia": Kaj Luukko kumoaa näkemyksen helppolukuisessa tekstissään (Saksan energiavallankumous mahdottoman edessä)
Kuva: Luonto-Liiton kannanotto energiapolitiikkaan vuodelta 1979
Yhä edelleen vuonna 2016 toivotaan, että tuleva teknologia ratkoo ongelmat. Usko teknologian kehitykseen sallittakoon, mutta nyt pääpaino on liikaa ikiliikkujissa (Ikiliikkuja ilmasta, Ikiliikkuja ilmasta 2.0), tukiliikkujissa (Tukiliikkuja on ikiliikkuja) ja ihmekeksinnöissä (Kotiakku on pannukakku).
Yleisesti energiapoliittinen keskustelu on täynnä huuhaata (Energiapoliittinen huuhaa).
Kommentit
Lähetä kommentti