Suomi kärkeen päästötehokkuudessa vanhoilla numeroilla

Energiamarkkinoihin liittyvistä tukijärjestelmistä on julkaistu kiinnostava raportti (IEA). Aiheesta kirjoittaa myös Osmo Soininvaara blogissaan otsikolla Päästövähennyksissä haaskataan valtavasti rahaa – paitsi Suomessa (Soininvaara). Kiinnostus raporttiin herää koska Suomessa päästövähennys näytetään saavutetun kaikista maista edullisimmalla tavalla (Kuva 1). Onko Suomessa viime vuosina harrastettu energiapolitiikka ja syöttötariffijärjestelmä siis kustannustehokasta? Silmäillään numeroita hieman tarkemmin.

Kuva 1: Keskimääräiset tuet uusiutuville energiamuodoille 
sekä päästövähennysten keskihinnat (IEA)

Reilu vuosi takaperin tukijärjestelmien tehokkuutta käsitteli Sitran raportti Tavoitekonflikteja ja tukimekanismeja (Sitra). Sitran raportin professorien mukaan kansallisten tukijärjestelmien tavoitekonfliktit saattavat johtaa tehottomuuteen ja jopa päästöjen nousuun. Tällaisiin tavoitekonflikteihin viittaa myös Soininvaara aluepolitiikan ja ei-tukea-ydinvoimalle huomioillaan (Soininvaara). Riku Merikoski asiallisesti tarkensi Sitran raportin joitain osia, vaikka johtopäätökset eivät tarkennuksista juuri muutukaan (Merikoski).

Sitran raportin pohjalta nousi poru onko Suomen energiapolitiikan suunta oikea. Nyt otsikkotasolla IEA:n raportti nostaa meidät koko joukon kärkeen. Ketä tässä pitäisi uskoa?

Ranskan ja Ruotsin päästöjen vähentämisen kustannukset ovat kuvassa 1 kovin korkeat. Toisaalta kumpikin maa pudotti päästöjä ydinvoiman avulla 1970-1980-luvuilla nopeasti ja sähkö on varsin vähäpäästöistä. Tämä käy ilmi vertaamalla maiden päästöjä pidemmältä jaksolta (Google public data). Kuvasta 2 näemme miten Ranskan ja Ruotsin CO2-päästöt ja fossiilisten polttoaineden osuus laskee voimakkaasti 1970- ja 1980-luvuilla esimerkiksi Saksaan ja Suomeen verrattuna. Ruotsin ja Ranskan tehottomuus päästövähennyksissä ei vaikuta pitkäaikaiselta. Kuva 1 vaikuttaa uskottavalta lähinnä jos Ranska ja Ruotsi ihan viime vuosina ovat merkittävästi tukeneet jo lähes päästötöntä sähköntuotantoaan.

Kuva 2: Ranskan, Ruotsin, Saksan ja Suomen CO2-päästöt ja 
energiakulutus henkeä kohden sekä fossiilisten polttoaineiden 



Mutta miksi Suomi näyttää vertailussa niin hyvältä (Kuva 1)? Yksi syy on se, että vertailujaksolla Suomen kallis tuulivoimatuki ei näy kustannuksissa. IEA raportissa (IEA) mainitut kuvat on poimittu aiemmasta julkaisusta (CEER) ja numerot ovat pääosin vuosilta 2010 ja 2011. Suomi oli uusiutuvan energian tukijärjestelmänsä kanssa muita maita perässä. Tuulivoiman syöttötariffista päätettiin vasta vuonna 2011 joten sitä ennen tukeminen oli pienimuotoista. Tämä näkyy kuvassa 3 kun Suomen tukitasot ovat muihin maihin nähden minimaalisia. Todellisuudessa Suomi takasi vuonna 2015 tuulivoimatuottajalle 105,3 €/MWh hinnan.


 Kuva 3: Käytetyt tukitasot: näyttää kuin Suomi ei
tukisi sähköntuotantoa lainkaan (CEER)

Johtopäätöksenä Suomen osalta vertailun numeroita ei voi käyttää arvioimaan eniten kustannuksia aiheuttaneen uusiutuvan energian syöttötariffin tehokkuutta päästöjen vähentäjänä. Raportin johtopäätökset ovat pääpiirteittään linjassa Sitran aiempien huomioiden kanssa (IEA), (Sitra): kansallisten tukijärjestelmien tavoitekonfliktit voivat johtaa tehottomaan rahankäyttöön ja pahimmillaan jopa päästöjen nousuun.

Mitä jos tuoreistamme kuvan 1 tiedot niin että poimimme mukaan vuoden 2015 Suomen tuulivoiman päästövähennysten kustannukset? Yksinkertainen laskelma on esitetty Kuvassa 4 käyttäen kahta ominaispäästöä 100 g/kWh ja 200 g/kWh. Suomen sähköntuotannon keskipäästö 2015 oli 97 g/kWh. Tuulivoimalla tuotetut sähkön määrät ja kustannukset poimittu Energiaviraston järjestelmästä (Energiavirasto).

Kuva 4: Suomessa tuulivoimalla saavutettu hiilidioksidipäästövähennyksen 
kustannus 2015 (Energiavirasto), (Energiateollisuus), (Motiva)


Mikäli tuulivoiman CO2-päästöjen vähennyksen kustannus lasketaan 100 g/kWh ominaispäästöllä on hinta noin 730 € jokaista säästettyä CO2-tonnia kohden. Jos päästönä käytetään 200 g/kWh on hinta noin 365 € kutakin CO2-tonnia kohden. Kun näitä numeroita verrataan Kuvan 1 muihin maihin, on tuulisähkö varsin kilpailukyvytön tapa vähentää CO2 päästöjä myös Suomessa. Toki on huomioitava, että Kuvassa 1 on kaksi osaa: teknologiakohtaiset tukitasot ja yleinen tukitaso. Suomen tuulivoiman tuki ei loista kustannustehokkuudellaan kummassakaan osassa.

Suomessa tuulivoimalla päästövähennys on kilpailukyvyttömän kallista nykyisillä tukitasoilla. Päästöoikeuden hinta on pyörinyt selvästi alle 10 €/CO2-tonni tasolla (Energia). Vuodesta 2016 eteenpäin tuulivoiman tukitaso putoaa 105,3 €/MWh -> 83,5 €/MWh ja jää sille tasolle seuraavan 12 vuoden ajaksi. Mikäli sähkön hinta säilyy matalalla kuten markkinat odottavat, jää päästövähennys yli 500 €/CO2-tonni tasolle (ominaispäästönä 100 g/kWh tasoa).

Kommentit