Tiivistyvällä pääkaupunkiseudulla sujuvat liikennejärjestelyt ovat haastavia tilanpuutteen vuoksi. Hiljattain on paljon keskusteltu Jätkänsaaren nykyisistä ja Hernesaaren tulevista liikennejärjestelyistä. Mietitään hetki vaihtoehtoa sille, että liikennettä suunnitellaan näin kaupunginosa kerrallaan.
Tuoreena avauksena HSL on esittänyt ja puolustanut autoilijoille ruuhka- tai tiemaksuksi kutsuttuja lisäveloituksia teiden käytöstä. Lisämaksujen kerääminen yksityisautoilijoilta herättää kysymyksen mihin rahat käytettäisiin. Investoidaanko rahat sujuvampaan autoiluun vai kustantaako Tuusulasta autoileva esimerkiksi helsinkiläisen bussimatkoja?
Valtio puolestaan tukee kuntia liikennehankkeissa jotka palvelevat yhtä kuntaa yleisempiä etuja. Esimerkiksi Espoo siirsi Leppävaarassa autot tunneliin ja valtio maksoi hankkeesta yli puolet. Valtio todennäköisesti tukisi merkittävästi myös Helsingin tunneleita jos ratkaisu sujuvoittaisi liikennettä Helsinkiä laajemmalla alueella. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi niin, että nykyisiä sisääntuloväyliä korvattaisiin keskustan alueen kokonaisuuteen liitetyillä tunneleilla.
Kaikki tiivistyvässä kaupungissa maan alle rakennettavat liikenneratkaisut ovat kalliita. Metron jatke maksoi miljardiluokkaa ja niin maksaisi myös autoilun siirtäminen maan alle mittavassa määrin. Kunnollisia kustannusarvioita aiheesta on niukasti mutta ajansäästön arvoa ja tunnelin kustannusten jakoa voi pohtia pohtia.
Sujuva liikenne säästää aikaa jolle Osmo Soininvaara antoi tiemaksujen kohdalla esimerkkihinnaksi 15 € tunnilta. Miten paljon aikaa kumipyöräliikenne säästäisi Helsingin keskustasta Kehä I tasolle ulottuvalla alueella, jos liikennettä siirtyisi katuverkosta tunneleihin? Keskimäärin Helsingin seudulla kotoperäisiin työmatkoihin käytetään 80 minuuttia päivässä ja matkojen keskipituus on 15 km (HSL).
Katuverkossa ajoaikojen vaihtelu on Googlen mukaan usein 20 minuuttia noin 10 km matkoilla. Mikäli tunneleiden kautta matkanopeus olisi tasaisempi, (noin 60 km/h), voisi kumipyöräliikenne nopeutua noin 15 minuutilla. Mikäli valtio maksaisi tunnelihankkeesta puolet, autoilijat tiemaksuna neljäsosan ja kaupunki neljäsosan, tulisi yhdensuuntaiseksi tunnelimaksuksi 1 €.
Kuinka suuri ajansäästö kokonaisuudessaan voisi olla ja paljonko tunneliin mahtuu autoja? Leppävaaran Kehä I tunnelin kautta kulkee tällä hetkellä noin 100 000 autoa päivässä. Helsingin niemen ylittää tällä hetkellä noin 200 000 autoa päivässä. Mikäli katuverkosta saataisiin siirrettyä 100 000 autoilijaa aikaa puoli tuntia päivässä niin ajansäästön arvo olisi noin 275 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä voi olla epärealistisen suuri luku.
Suunnittelussa on kuitenkin paljon vaihtoehtoja, koska Helsingin keskustan voi kytkeä Kehä I:seen Länsiväylän ja Lahdenväylän välillä valitusta kohdasta. Mikäli yksi tunneli rakennettaisiin Kehä I väylään Pakilan kohdalle, olisi aikasäästö Länsisatamasta luokkaa 15 minuuttia suuntaansa nykytilaan verrattuna. Kehä I:sellä liikkuu Pakilan kohdalla yli 100 000 autoa vuorokaudessa ja tällainen tunneli poistaisi merkittävän osan Jätkänsaaren ja Hernesaaren liikenteestä Helsingin kaupunkiverkosta. Kaupungin keskustan päässä tunnelin sisäänajoja voisi olla useita ja ne voisivat noudattaa Oslon esimerkkiä eli katu katoaa talon seinään.
Mikäli tulevaisuuden tunneleissa sallittaisiin pelkästään ajaminen sähköajoneuvoilla, tulipalojen ja muiden onnettomuuksien riskitaso muuttuisi olennaisesti nykyistä pienemmäksi. Tällä voisi olla vaikutus tunneleiden rakentamisen kustannuksiin.
Perinteinen keskustelu yksityisautoilun vähentämisestä kumpuaa ymmärtääkseni kaupungin estetiikasta, viihtyisyydestä, kaupunkitilasta ja ilmanlaadusta. Osa keskustelijoista vie ajattelun niin pitkälle, että kaikki autoilua sujuvoittavat investoinnit lisäävät autoilua ja siksi niitä tulee jarruttaa.
Keskustelussa vedotaan myös päästöjen vähentämiseen ja ilmanlaatuun vaikka tulevaisuudessa sähköautojen kohdalla nuo ongelmat ovat vähäisempiä. Keskustelun vanhoja perinteitä ja tavoitteiden tärkeysjärjestyksiä on hyvä pohdiskella ja eritellä, mikäli investoinnit halutaan oman kunnan alueelle.
(Tekstiä täsmennetty muutamilta osin palautteen perusteella)
Tuoreena avauksena HSL on esittänyt ja puolustanut autoilijoille ruuhka- tai tiemaksuksi kutsuttuja lisäveloituksia teiden käytöstä. Lisämaksujen kerääminen yksityisautoilijoilta herättää kysymyksen mihin rahat käytettäisiin. Investoidaanko rahat sujuvampaan autoiluun vai kustantaako Tuusulasta autoileva esimerkiksi helsinkiläisen bussimatkoja?
Valtio puolestaan tukee kuntia liikennehankkeissa jotka palvelevat yhtä kuntaa yleisempiä etuja. Esimerkiksi Espoo siirsi Leppävaarassa autot tunneliin ja valtio maksoi hankkeesta yli puolet. Valtio todennäköisesti tukisi merkittävästi myös Helsingin tunneleita jos ratkaisu sujuvoittaisi liikennettä Helsinkiä laajemmalla alueella. Tämä voisi tapahtua esimerkiksi niin, että nykyisiä sisääntuloväyliä korvattaisiin keskustan alueen kokonaisuuteen liitetyillä tunneleilla.
Kaikki tiivistyvässä kaupungissa maan alle rakennettavat liikenneratkaisut ovat kalliita. Metron jatke maksoi miljardiluokkaa ja niin maksaisi myös autoilun siirtäminen maan alle mittavassa määrin. Kunnollisia kustannusarvioita aiheesta on niukasti mutta ajansäästön arvoa ja tunnelin kustannusten jakoa voi pohtia pohtia.
Sujuva liikenne säästää aikaa jolle Osmo Soininvaara antoi tiemaksujen kohdalla esimerkkihinnaksi 15 € tunnilta. Miten paljon aikaa kumipyöräliikenne säästäisi Helsingin keskustasta Kehä I tasolle ulottuvalla alueella, jos liikennettä siirtyisi katuverkosta tunneleihin? Keskimäärin Helsingin seudulla kotoperäisiin työmatkoihin käytetään 80 minuuttia päivässä ja matkojen keskipituus on 15 km (HSL).
Katuverkossa ajoaikojen vaihtelu on Googlen mukaan usein 20 minuuttia noin 10 km matkoilla. Mikäli tunneleiden kautta matkanopeus olisi tasaisempi, (noin 60 km/h), voisi kumipyöräliikenne nopeutua noin 15 minuutilla. Mikäli valtio maksaisi tunnelihankkeesta puolet, autoilijat tiemaksuna neljäsosan ja kaupunki neljäsosan, tulisi yhdensuuntaiseksi tunnelimaksuksi 1 €.
Kuinka suuri ajansäästö kokonaisuudessaan voisi olla ja paljonko tunneliin mahtuu autoja? Leppävaaran Kehä I tunnelin kautta kulkee tällä hetkellä noin 100 000 autoa päivässä. Helsingin niemen ylittää tällä hetkellä noin 200 000 autoa päivässä. Mikäli katuverkosta saataisiin siirrettyä 100 000 autoilijaa aikaa puoli tuntia päivässä niin ajansäästön arvo olisi noin 275 miljoonaa euroa vuodessa. Tämä voi olla epärealistisen suuri luku.
Suunnittelussa on kuitenkin paljon vaihtoehtoja, koska Helsingin keskustan voi kytkeä Kehä I:seen Länsiväylän ja Lahdenväylän välillä valitusta kohdasta. Mikäli yksi tunneli rakennettaisiin Kehä I väylään Pakilan kohdalle, olisi aikasäästö Länsisatamasta luokkaa 15 minuuttia suuntaansa nykytilaan verrattuna. Kehä I:sellä liikkuu Pakilan kohdalla yli 100 000 autoa vuorokaudessa ja tällainen tunneli poistaisi merkittävän osan Jätkänsaaren ja Hernesaaren liikenteestä Helsingin kaupunkiverkosta. Kaupungin keskustan päässä tunnelin sisäänajoja voisi olla useita ja ne voisivat noudattaa Oslon esimerkkiä eli katu katoaa talon seinään.
Perinteinen keskustelu yksityisautoilun vähentämisestä kumpuaa ymmärtääkseni kaupungin estetiikasta, viihtyisyydestä, kaupunkitilasta ja ilmanlaadusta. Osa keskustelijoista vie ajattelun niin pitkälle, että kaikki autoilua sujuvoittavat investoinnit lisäävät autoilua ja siksi niitä tulee jarruttaa.
Keskustelussa vedotaan myös päästöjen vähentämiseen ja ilmanlaatuun vaikka tulevaisuudessa sähköautojen kohdalla nuo ongelmat ovat vähäisempiä. Keskustelun vanhoja perinteitä ja tavoitteiden tärkeysjärjestyksiä on hyvä pohdiskella ja eritellä, mikäli investoinnit halutaan oman kunnan alueelle.
(Tekstiä täsmennetty muutamilta osin palautteen perusteella)
Kommentit
Lähetä kommentti