Polarisoitunut asetelma

Tuulivoimarakentamisessa on koettu Suomessa ensimmäinen tuuliryntäys vuosina 2005 - 2015 (Tuuliryntäys). Numeroina kasvua kymmenen vuoden takaiseen kapasiteettiin nähden on noin 14 000% verrattuna nyt valmisteilla oleviin hankkeisiin [STY, Hankelista].

Suomessa tuulivoimaan liittyvä keskustelu on ollut viime vuosina voimakkaasti polarisoitunutta. Tyypillisesti polarisoituneeseen asetelmaan tarvitaan kaksi osapuolta. Tilanne on saanut jostain syystä vastakkainasettelun piirteet ja tällöin on hyödyntöntä syytellä kumpaakaan yksittäistä osapuolta sen hetkisistä argumenteista. Täytyisi jotenkin ymmärtää miten poteroihin on päädytty, jotta voisi ehdottaa miten asetelman voi purkaa.

Ymmärtääkseni teollisuuden etujärjestön ajatuksenjuoksua luin ja selailin läpi Suomen tuulivoimayhdistyksen lehdet vuosilta 2005 - 2015. Halusin ymmärtää mitä tuuliteollisuuden etujärjestö on vuosien varrella ajatellut ja miten ajattelu on kehittynyt.

Oma johtopäätökseni lehtien lukemisen jälkeen on seuraava. Asiallista tietoa on tuulivoimateollisuudella ollut paljon jo vuosia sitten. Mielenkiinnon pääasialliset kohteet ovat itse tuulivoimatekniikka, siihen liittyvän liiketoiminnan kehittäminen Suomeen ja alan etujärjestön voimakkaampi rooli yhteiskunnallisessa keskustelussa. Näkemykseni mukaan Suomen tuulivoimayhdistys on kymmenessä vuodessa muuttunut insinööri- ja tekniikkakeskeisestä yhdistyksestä varsin puhdasveriseksi kaupalliseksi etujärjestöksi.

Suurin yllätys etujärjestölle tuntuu olevan tuulivoiman vastustuksen määrä. Esimerkiksi vuonna 2010 uudesta tukijärjestelmästä innostuneena esitetään voimakkaita ennusteita miten nopeasti Suomeen saadaan tuulivoimaloita. Seuraavana vuonna tolpat siirretään pidemmälle ja niitä leikataan. Mitä pidemmälle vuosissa mennään, sitä enemmän tuskaillaan vaikeuden ja byrokratian kanssa. Käytetään paljon aikaa ja lehtitilaa yksittäisistä asetuksista tai nippeleistä kiistelyyn. Mietitetään miten hankkeita saataisiin helpommin edistettyä. Silti yksi aivan keskeinen asia tuntuu loistavan poissaolollaan: aito ymmärrys siitä mistä tuulivoimaloiden vastustus oikein johtuu. Lehtien sivuilta ei välity ymmärrys miksi muut eivät ole tekemisestä yhtä innoissaan kun alan etujärjestö. Ei saada hahmotettua tai käsitteistettyä kunnioittavasti toista osapuolta. Ei ymmärretä, että käydään arvokeskustelua suuren ihmisjoukon kanssa.

Viimeisen vuoden aikana olen kuullut tuulivoima-alalta ja kunnallisilta päättäjiltä hyvin alentavia ja erittäin loukkaavia luonnehdintoja ihmisistä, jotka esittävät kriittisiä mielipiteitä tuulivoimahankkeesta:
  1. Ensimmäinen alentava luonnehdinta on NIMBY - eli väitetään vastustamisen johtuvan itsekkäistä "ei minun takapihalle"-motiiveista. 
  2. Toinen alentava ja vähättelevä on NOCEBO-teoria tai pelottelu. Näissä lähtökohtana on se, että mikäli aiheesta esittää kritiikkiä tai vastakkaista aineistoa niin ihmiset alkavat pelkäämään aivan turhaan. Esimerkiksi melusta kärsivältä yöunet menettäneeltä riistetään oikeus kertoa haitoista ja vähätellään asian johtuvan salaliitosta jossa NIMBY:t ovat kertoneet heille perättömistä haitoista.
  3. Kolmas teoria on U-käyrä: tämä lähtee siitä, että asenteet ovat alussa yleisesti tuulivoimaa kohtaan positiivisia, tuulivoimahankkeen tullessa esiin lähiseudulle vastustavia, mutta vastustus katoaa ajan mittaan joka tapauksessa.

Alentavien luonnehdintojen sijaan on ihan mahdollista ymmärtää mistä kriittiset mielipiteet kumpuavat. Tarkoitus ei varsinaisesti ole syytellä toista osapuolta. Silti alentavat luonnehdinnat ja puoliälylliset teoriat pahentavat polarisaatiota. Eli tässä on nyt paljon mahdollisuutta parantaa teollisuuden puolella.

Tuulivoimarakentamiseen liittyviä haasteita on selitetty maailmalla lukuisissa tutkimuksissa.  Esimerkiksi U-käyrä ja NIMBY-teorioita on käsitelty erittäin asiallisesti artikkelissa "Wind power implementation: the nature of public attitudes: equity and fairness instead of backyard motives" [Wolsink, 2007]. Artikkeli on tieteellinen ja siksi hieman raskaslukuinen. Artikkelissaan Wolsink kirjoittaa, että tuulivoimarakentamisen vastustamisessa on kyse pääosin oikeudenmukaisuuden ja kohtuuden kokemuksista, eikä NIMBY-teorian itsekkäät luonnehdinnat selitä vastustusta. Wolsink kirjoittaa, että
  • "Visual evaluation of the impact of wind power on landscape values is by far the dominant factor in explaining why some are opposed to wind power and others are supporting it. Moreover, feelings about equity and fairness appear the determinants of ‘backyard’ motives, instead of selfishness."
Eli mikäli asukkaat kokevat tuulivoimaan liittyvässä päätöksenteossa epäoikeudenmukaisuutta ja kohtuuden puutetta, he ryhtyvät vastustamaan hanketta. Oliko tässä yhdellekään lukijalle jotain yllättävää? Oikeus ja kohtuus ovat yhteiskuntamme syvimpiä arvoja ja Wolsink kirjoittaa, että toisen osapuolen leimaaminen itsekkääksi vain pahentaa tilannetta.

Seuraava kysymys on toteutuko Suomessa tuulivoimahankkeen päätöksenteossa oikeudenmukaisuus ja kohtuus? Olen kirjoittanut aiheesta satiirinomaisia tekstejä tähän blogiin aiemmin. Tyydyn tällä kertaa referoimaan Työterveyslaitoksen kahta haastattelututkimusta tältä vuodelta [TTL:Peittoo 2015], [TTL:Olhava 2015]. Ajoituksesta itse kirjoitin pääosan satiireistani huhtikuussa tähän blogiin. Työterveyslaitoksen Peittoon tulokset julkistettiin tämän vuoden toukokuussa ja Olhavan tulokset syyskuussa. Kannattaa selata kyselytutkimusten tulokset läpi. Poimin itse niistä vain muutaman vastauksen.



Kuva 1: Peittoon ja Olhavan kysely: ihmisten vaikutusmahdollisuudet alueen muutoksiin

Kuvassa 1 on esitelty asukkaiden kertomat vaikutusmahdollisuudet lähialueellaan tapahtuneisiin muutoksiin. Peittoossa yli 95% ihmisistä kertoo, että heillä ei ollut lainkaan tai vain vähän vaikutusmahdollisuuksia lähiympäristönsä muutoksiin. Myös Olhavassa lukema on yli 90%.

Kuva 2: Peittoon ja Olhavan kysely: luottamus virkamiehiin ja kaupallisiin toimijoihin

Kuvassa 2 on esitelty asukkkaiden luottamus virkamiehiin ja kaupallisiin toimijoihin. Peittoossa noin 15% luottaa virkamiehiin ja alueen kaupallisiin toimijoihin ja Olhavassa noin puolet. 

Itse tulkitsen näitä tuloksia siten, että päätöksentekoprosessi ei ole onnistunut. Ihmiset eivät ole kokeneet vaikutusmahdollisuuksia ja rakennushankkeen jälkeenkään luottamus ei ole palautunut. Esimerkiksi Wolsink kirjoittaa, että U-käyrän teorian mukaan luottamus pitäisi palautua ja asenteiden muuttua noin vuoden kuluessa. Sekä Olhavassa, että Peittoossa voimala-alue on ollut pystyssä pidempään, mutta luottamus on yhä heikko.

Mielestäni näin tuulivoimarakentamista ei voi Suomessa kestävästi edistää. Hankkeita vastustavien leimaaminen tulisi lopettaa ja päätöksenteon läpinäkyvyyttä tarkastella Wolsinkin paperin tulokset mielessä. Vaikka päättäjä ei voi aina olla kaikille mieliksi, tulisi näistä tuloksista hälytyskellojen soida.

Esimerkkinä hankkeisiin liittyvistä pettymyksestä nostan vielä Porin meluasian. Rakennuslupa haettiin pienille voimaloille ja kokoa kasvatettiin kesken prosessin. Lopputuloksena rakennusluvan melumalli ei ole pätevä ja ihmiset kärsivät melusta. Toimenpiteenä voimayhtiö teetti uuden melumallin mutta se julistettiin salaiseksi. Voimayhtiö jakoi lehdistöön tietoja, että mallinnus vastaa mittaustulosta. Todellisuudessa mallinnus on siis uunituore eikä sillä ole mitään tekemistä rakennusluvan melumalliin kanssa. Pori asetti hiljattain kahden kilometrin turvaetäisyyden mahdollisesti tulevien voimaloiden välille. Eli enää ei pelkästään kuvan 2 mukaisesti luottamus ole kateissa asukkailta, vaan nyt myös päättäjät eivät enää luota tuulivoimatoimijan meluselvityksiin. Aiheesta tarkemmin [Peittoo:Melumallit].

Luottamus on siitä ikävä asia, että sen usein voi menettää vain kerran. Sitä ei saa takaisin teettämällä perättömiä selvityksiä ja jakamalla niitä lehdistöön.

NIMBYä ei ole koskaan ollutkaan kenenkään muun kuin kaupallisen toimijan päässä. U-käyrän teoria ei tämän jälkeen toteudu, koska epäoikeudenmukaisuus ja kohtuuden puute eivät sula suomalaisen suussa. Nocebo on tuorein vastapuolen ilkeä luonnehdinta, jota tuuliteollisuus lehdistöön levittää.

Inhimillisessä kanssakäymisessä petkuttamisesta seuraa pettymys. Mielestäni ainoa keino kestävään tuulivoimarakentamiseen on avoimuus ja rehellisyys.

Kommentit