Hiljattain lehdet ja blogit ovat nostaneet keskusteluun aiemmin vähemmän tarkastellun aiheen: missä menee tieteen ja kaupallisen toiminnan raja? Jos professorit istuvat tuulivoimalayhtiöiden osakkaina (Etelä-Saimaa 25.11.2015) tai aurinkopaneeliteollisuuden lobbausjärjestöissä (Blogi: Ilmastotiede - Lappeenrannan energiavallankumous, Tiedeviestinnän taito), niin mikä ero on professorilla ja lobbarilla (Wikipedia:Lobbying)?
Avoimesti tiedettä pitääkin käyttää kaupallisten toimialojen kilpailukyvyn parantamiseen. On hyvä että yritykset rahoittavat tutkimuslaitosten toimintaa ja toimivat läheisessä yhteistyössä. Tällöin tutkimustulokset menevät hyötykäyttöön.
Ongelmat syntyvät lähinnä siitä, jos tutkimuslaitosten nimissä esitetyt näkemykset tulkitaan mediassa tieteellisen objektiivisina. Kysymys on mielestäni jossain määrin samasta ongelmasta kuin vaalirahoituksen kanssa: sitä saa antaa, mutta jos se salataan, niin syntyy kummallisia piilokytköksiä.
Kiinnostavia kytköksiä on muitakin: esimerkiksi lobbarijärjestöjen ja aatteellisten järjestöjen välillä.
Maailman tuulivoimateollisuden arvo vuonna 2015 lienee noin sata miljardia euroa ja European Wind Energy Association EWEA on sen ylin lobbausjärjestö Euroopassa (EWEA).
Greenpeace on puolestaan eräänlaineen aatteellinen järjestö vaikka se ei ole demokraattinen kansalaisjärjestö (Wikipedia:Greenpeace). Greenpeace on levittänyt ilmeisesti pääosin EWEA:n tuottavaa materiaalia tuulivoimasta (Esim: Wind force 1999, Wind force 2004, jne). Myöhemmin Suomen Greenpeace on levittänyt ilmeisesti pääosin EREC-nimisen teollisuuslobbarijärjestön laatimaa materiaalia esimerkiksi tuulivoimaan liittyen (Greenpeace 2013: Energiavallankumous).
Koominen sivuhuomautus uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta lobbanneen ERECin historiassa on se, että EREC päätyi konkurssiin, koska sen laskennallisesti energiatehokas toimistotalo osoittautui käytännössä liian kalliiksi (Politiko: European renewable-energy lobby liquidated).
Greenpeace on Suomessa toiminut aktiivisesti myös esimerkiksi Energiaremontti-kampanjan takana, jolla on tavoitteena lisätä tuulivoimarakentamista suomessa (Blogi: Ilmastotiede - Lappeenrannan energiavallankumous).
Greenpeace levittää teollisuuden lobbausjärjestöjen tuottamaa materiaalia.
Tiedettä, aatetta vai lobbausta? Vai sekoittuvatko nämä kaikki iloisesti energiapolitiikan kentällä? Energiapolitiikan lobbauskentällä ainakin käydään kovaa mittelöä (The Guardian: Fossil fuel firms accused of renewable lobby takeover to push gas). Muilla sektoreilla on nähty koomiset piirteet saavuttaneita yhteistöitä yritysten ja yliopistojen välillä (The incredible tale of irresponsible chocolate milk research at the University of Maryland).
Mielestäni energiapoliittisen tieteen piirissä ollaan kaukana ihanteista (Helsingin Sanomat 27.12.2015). Tutkimusvilpistä kirjoittaa hyvin tutkimuseettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Krista Varantola (Tutkimusetiikka ja mittaamisen autuus).
Avoimesti tiedettä pitääkin käyttää kaupallisten toimialojen kilpailukyvyn parantamiseen. On hyvä että yritykset rahoittavat tutkimuslaitosten toimintaa ja toimivat läheisessä yhteistyössä. Tällöin tutkimustulokset menevät hyötykäyttöön.
Ongelmat syntyvät lähinnä siitä, jos tutkimuslaitosten nimissä esitetyt näkemykset tulkitaan mediassa tieteellisen objektiivisina. Kysymys on mielestäni jossain määrin samasta ongelmasta kuin vaalirahoituksen kanssa: sitä saa antaa, mutta jos se salataan, niin syntyy kummallisia piilokytköksiä.
Kiinnostavia kytköksiä on muitakin: esimerkiksi lobbarijärjestöjen ja aatteellisten järjestöjen välillä.
Maailman tuulivoimateollisuden arvo vuonna 2015 lienee noin sata miljardia euroa ja European Wind Energy Association EWEA on sen ylin lobbausjärjestö Euroopassa (EWEA).
Greenpeace on puolestaan eräänlaineen aatteellinen järjestö vaikka se ei ole demokraattinen kansalaisjärjestö (Wikipedia:Greenpeace). Greenpeace on levittänyt ilmeisesti pääosin EWEA:n tuottavaa materiaalia tuulivoimasta (Esim: Wind force 1999, Wind force 2004, jne). Myöhemmin Suomen Greenpeace on levittänyt ilmeisesti pääosin EREC-nimisen teollisuuslobbarijärjestön laatimaa materiaalia esimerkiksi tuulivoimaan liittyen (Greenpeace 2013: Energiavallankumous).
Koominen sivuhuomautus uusiutuvaa energiaa ja energiatehokkuutta lobbanneen ERECin historiassa on se, että EREC päätyi konkurssiin, koska sen laskennallisesti energiatehokas toimistotalo osoittautui käytännössä liian kalliiksi (Politiko: European renewable-energy lobby liquidated).
Greenpeace on Suomessa toiminut aktiivisesti myös esimerkiksi Energiaremontti-kampanjan takana, jolla on tavoitteena lisätä tuulivoimarakentamista suomessa (Blogi: Ilmastotiede - Lappeenrannan energiavallankumous).
Greenpeace levittää teollisuuden lobbausjärjestöjen tuottamaa materiaalia.
Tiedettä, aatetta vai lobbausta? Vai sekoittuvatko nämä kaikki iloisesti energiapolitiikan kentällä? Energiapolitiikan lobbauskentällä ainakin käydään kovaa mittelöä (The Guardian: Fossil fuel firms accused of renewable lobby takeover to push gas). Muilla sektoreilla on nähty koomiset piirteet saavuttaneita yhteistöitä yritysten ja yliopistojen välillä (The incredible tale of irresponsible chocolate milk research at the University of Maryland).
Mielestäni energiapoliittisen tieteen piirissä ollaan kaukana ihanteista (Helsingin Sanomat 27.12.2015). Tutkimusvilpistä kirjoittaa hyvin tutkimuseettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja Krista Varantola (Tutkimusetiikka ja mittaamisen autuus).
Kommentit
Lähetä kommentti