Historian haamut selittävät Saksan energiapolitiikan

Tuulivoiman, aurinkosähkön ja muiden uusiutuvien energiamuotojen kannattajat ovat nähneet Saksan energiapoliittisissa valinnoissa tulevan teknologisen murroksen. Toisaalta monet energia-alan asiantuntijat ovat tuominneet Saksan ratkaisut ilmaston ja talouden kannalta epäonnistuneiksi (Energiauutiset): kallista ja päästöt eivät vähene.

Suomessa keskustelu pyörii paljon sen ympärillä, miten energiaa saataisiin tuotettua päästöttömästi edullisella tavalla. Pelkästään energiatekniikan ammattilaisen vinkkelistä tietyn maan kannattaisikin yleensä toteuttaa päästövähennykset tietyllä tavalla.

Miina Kaarlokoski on julkaissut kiinnostavan väitöskirjan Saksan poikkeukselliseen energiapolitiikkaan ja uusiutuvien energiatekniikoiden raskaaseen tukemiseen liittyen (Jyväskylän yliopisto, Väitöskirja). Kaarlokosken väitöskijan tuloksena Saksan voimakasta ydinenergiavastaisuutta ja maan päätöstä luopua ydinenergiasta kokonaan selittää ennen kaikkea Natsi-Saksan ja DDR:n kokemuksista kumpuava pelko epädemokraattisesta ja voimakeinoja kansalaisiaan vastaan käyttävästä valtiosta.

Johtopäätös on hyvin mielenkiintoinen. Saksan päätös luopua ydinvoimasta selittyisi erityisesti historian haamuilla eikä energiatekniikan kehityksellä. Mikäli johtopäätös on oikea, Saksassa ydinvoima saattaisi nousta uuteen suosioon lähinnä jos menneisyyden haamut parantuvat kansan muistista, tai jos nykyinen Energiewende muuttuisi poliittiseksi ilmentymäksi vastaavasta kansaa hallitsevasta vallankäytöstä.

Energiapolitiikka heijastelee yhteiskunnan muita piirteitä ja valtasuhteita. Energiapolitiikassa on vielä enemmän liikkuvia osia kuin aiemmin kirjoitin (Energiamurroksissa paljon liikkuvia osia). Energiatekniset ratkaisut tekevät näkyväksi yhteiskunnan valtasuhteet, kansakunnan aatehistorian sekä politiikkojen hierarkian. Mikä on marssijärjestys: ympäristöpolitiikka, turvallisuuspolitiikka, talouspolitiikka, ...?

Energia-ala on muuttunut keskusjohtoisesta mallista kohti markkinaehtoisempaa ympäristöä. Jäin pohtimaan voiko tämä olla osaselityksenä ydinvoiman vähäiselle suosiolle länsimaissa viime vuosina. Ydinvoimaan liittyvät ratkaisut vaativat yhteisymmärryksessä tehtyjä hyvin pitkäjänteisiä päätöksiä. Esimerkiksi Suomi on maailman ainoana valtiona saanut ratkaistua ydinjätteen loppusijoittamisen. Konsensusta kiiteltiin myös kirjassa (Ydinvoima, valta ja vastarinta) vaikka yleisluonne oli ydinvoimaan hyvin kriittinen.

Ydinvoimaa rakentaa tällä hetkellä erityisesti varsin keskusjohtoinen Kiina.

Kommentit

  1. No mutta htviniin samaa mielä, mutta semminkin aika eri.

    Mikseivät numerot puhu?


    "Energiwenden todellisuustarkastelu.

    Saksan Energiamuutos on Alkanut Harsuuntumaan.

    Saksa on yhä tavoittelemassa ydinvoimalaitostensa sulkemista mutta kieltäytyy sulkemasta ruskohiililaitoksiaan. Se on puolittamassa uudistuvan energian tukiaan
    korvaamalla ne huutokauppa/kiintiö järjestelmällä. Julkinen vastustus viivästyttää siirtoverkkon rakentamista jota tarvittaisiin uusiutuvan energian tehokkaaseen jakeluun. Uudistuvat investoinnit ovat pudonneet riittämättömälle tasolle rakentamaan tarpeeksi uutta kapasiteettia täyttämään Saksan 2020 päästövähennystavoitteet. Ei ole todisteita että uudistuvilla olisi havaittavaa vaikutusta Saksan päästöihin jotka eivät ole laskeneet vuoden 2009 jälkeen huolimatta uudistuvien kaksintertaisesta työntymisestä energiasektorille. Nyt näyttää varmalta että Saksa epäonnistuu 2020 päästötavoitteestaan, hyvin mahdollisesti suurella marginaalilla. Lyhyesti, Energiamuutos
    on alkanut rispaantua.

    Tässä kirjauksessa keskustellaan Energiwenden pääongelmista viiden alaotsikon alla
    alkaen luultavasti kaikkein ogelmallisemmasta: Saksan päästöt eivät ole vähenemässä.

    Kuva1 1, tuotu Climate Change Newsistä, näyttää Saksan kokonaiskasvihuonepäästötöt
    kaikista lähteistä vuodesta 1990 vuoteen 2015 CO2 ekvivalenttitonnein.

    http://www.climatechangenews.com/files/2016/03/germany-emissions-e1457969351518.png

    Sähkösektorin emissiot laskivat 1990 perustason ja vuoden 2009 välillä mutta ovat senjälkeen pysyneet olennaisen tasaisina. Emissiot muista lähteistä laskivat vuosien 1990 ja 2009 välillä mutta ovat myöskin tasoittuneet siintä lähtien. Tämän tuloksena Saksan päästöt ovat nyt jotakuinkin samat kuin ne olivat vuonna 2009. Uusiutuvien tuotannon kasvulla tänä aikana ei selvästikkään ole ollut toivottua vaikutusta.

    Sähköntuotantosektori nykyisin on osallinen vain noin 45% Saksan kokonaisemissioista. 100% dekarbonisaatio tälle sektorille joka on jo 45% dekarbonisoitu jos ydinvoima lasketaan uusiutuvaksi voisi siten teoriassa vähentää vain toiset 25% tai sinneppäin.
    Silti Saksan yritykset leikata päästöjä keskittyvät sähköenergiasektoriin.

    Vaihtoehdot joita Saksa tulee kohtaamaan vuosien 2020 ja 2030 päästötavoitteissa
    eivät lupaa hyvää. Uudistuvat eivät ole vähentäneet päästöjä.

    Kuva2 esittää uudistuvien tunkeutumisen Saksan sähkösektorille vuodesta 1990.

    https://s3.postimg.org/oft60r3yr/temp.png

    Vuodesta 1990 uudistuvan energian tuotanto on kasvanut yli 10 kertaiseksi pisteeseen että se nyt tuottaa 30% Saksan sähköstä. Joku voisi ajatella tällä olevan näkyvää vaikutusta Saksan energiasektorin päästöihin, mutta kuten kuvasta 3 ilmenee on vaikeaa havaita minkäänlaista vaikutusta.

    Riippunatta 20% absoluuttisesta uudistuvien lisäyksestä vuosien 1999 - 2014 välillä
    sähkösektorin emissiot ovat tuskin muuttuneet tänä ajanjaksona, ja jollei olisi ollut 2008/9 lamaa olisivat todennäköisesti nousseet.

    http://www.thegwpf.com/reality-check-germanys-energiewende-in-crisis/"

    Ilkka Mononen.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti