Maslowin hieman kiistelty teoria tarvehierarkiasta lähtee siitä, että tiukassa tilanteessa esimerkiksi tarve turvallisuuteen ajaa muiden tarpeiden ohitse. Vaikkapa hirmumyrskyä paetessa talo jätetään vartioimatta.
Jotain vastaavaa marssijärjestystä tuntuu olevan energiapolitiikan saralla. Valtio ei esimerkiksi nojaa liikaa maakaasuun, jos ainoa mahdollinen toimittaja on yksi naapurivaltio. Turvallisuus- ja ulkopolitiikka asettaa energiaratkaisuille reunaehtoja. Nuo reunaehdot voivat tuntua hieman oudoilta, jos energiaratkaisua tarkastelee vaikkapa vain taloudellisesta tai energiateknisestä näkökulmasta.
Turvallisuus- ja ulkopoliittisten suhteiden jälkeen energiaratkaisuissa vahvoilla on valtioiden välinen ja sisäinen talouspolitiikka. Jos naapurivaltio tai kaupunki meinaa saada edullisempaa energiaa ja sitä kautta hyvinvointietua, on eroa kurottava jollain tavalla umpeen.
Vasta turvallisuuden ja talouden asettamien reunaehtojen jälkeen jää tilaa esimerkiksi vaihtaa voimaloita saastuttavista vähemmän saastuttaviin.
Energiapolitiikassa esitetään paljon kannanottoja, jotka sivuuttavat turvallisuus- ja talouspolitiikan reunaehtoja. Ruotsi ja Norja muistuttivat hiljattain ehdotuksellaan kantaverkkojen tasapainotuksesta näistä reunaehdoisa. Norja ja Ruotsi astuvat ehdotuksellaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan sektorille päättämään Suomen ja Tanskan asioista.
Tanskan tuulivoiman riippuvuus Norjan vesivoimasta on rakenteeltaan samantapainen asetelma, kuin Liettuan aiempi maakaasuriippuvuus Venäjästä. Liettua osti taloudellisesti kyseenalaisen ylisuuren maakaasuterminaalin saadakseen itsemääräämisoikeutta ja vääntömomenttia Venäjän suuntaa.
Aika näyttää mihin toimiin Ruotsin ja Norjan ehdotus Suomessa ja Tanskassa johtaa.
Jotain vastaavaa marssijärjestystä tuntuu olevan energiapolitiikan saralla. Valtio ei esimerkiksi nojaa liikaa maakaasuun, jos ainoa mahdollinen toimittaja on yksi naapurivaltio. Turvallisuus- ja ulkopolitiikka asettaa energiaratkaisuille reunaehtoja. Nuo reunaehdot voivat tuntua hieman oudoilta, jos energiaratkaisua tarkastelee vaikkapa vain taloudellisesta tai energiateknisestä näkökulmasta.
Turvallisuus- ja ulkopoliittisten suhteiden jälkeen energiaratkaisuissa vahvoilla on valtioiden välinen ja sisäinen talouspolitiikka. Jos naapurivaltio tai kaupunki meinaa saada edullisempaa energiaa ja sitä kautta hyvinvointietua, on eroa kurottava jollain tavalla umpeen.
Vasta turvallisuuden ja talouden asettamien reunaehtojen jälkeen jää tilaa esimerkiksi vaihtaa voimaloita saastuttavista vähemmän saastuttaviin.
Energiapolitiikassa esitetään paljon kannanottoja, jotka sivuuttavat turvallisuus- ja talouspolitiikan reunaehtoja. Ruotsi ja Norja muistuttivat hiljattain ehdotuksellaan kantaverkkojen tasapainotuksesta näistä reunaehdoisa. Norja ja Ruotsi astuvat ehdotuksellaan ulko- ja turvallisuuspolitiikan sektorille päättämään Suomen ja Tanskan asioista.
Tanskan tuulivoiman riippuvuus Norjan vesivoimasta on rakenteeltaan samantapainen asetelma, kuin Liettuan aiempi maakaasuriippuvuus Venäjästä. Liettua osti taloudellisesti kyseenalaisen ylisuuren maakaasuterminaalin saadakseen itsemääräämisoikeutta ja vääntömomenttia Venäjän suuntaa.
Aika näyttää mihin toimiin Ruotsin ja Norjan ehdotus Suomessa ja Tanskassa johtaa.
Kommentit
Lähetä kommentti