Energiapopulismi

Energiapolitiikan saralla populismista puhuttu vähemmän kuin politiikassa yleisemmin. Populisti kertoo tarinoita joihin osa yleisöstä haluaa uskoa. Populistisessa tarinassa on kuitenkin jokin mittakaavavirhe, joka tekee siitä hankalasti toteutettavan.

Energiapolitiikan saralla populismiin on selkeää tilausta, koska ihminen tekee helposti monituhatkertaisia virheitä yrittäessään arvaamalla suhteuttaa energiapolitiikan piiriin kuuluvia asioita toisiinsa (vrt: Thinking fast and slow). Uskoisitko, että tavallisella bensapumpulla suomalainen sauna lämpiäisi valmiiksi yhdessä sekunnissa, jos pumpusta tulevan polttoaineen ehtisi niin nopeasti polttaa? Eihän se voi olla... On se. Ihminen arvaa pahasti väärin.

Missä määrin suomalaista energiapolitiikkaa ohjaa yleinen mielipide ja siihen liittyvä populismi? Suomalaisilta on kysytty mielipiteitä tietyistä energiatuotantomuodoista jo useiden vuosikymmenien ajan ja hiljattain kyselystä on julkaistu päivitys (ks). Kyselyn mukaan suomalaisten tärkeysjärjestys tavoiteltavista asioista näyttää tältä: kärjessä hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ja uusiutuvan energian lisääminen.

Sähköntuotannon osalta mielipiteet jakautuvat alla olevan kuvan mukaisesti. Aurinkosähkö ja tuulivoima porskuttavat eniten lisättävien joukossa - jos kansalaiset saisivat suoraan päättää.

Tästä kuvasta pistää silmään esimerkiksi se, että vesivoiman vähentäjien määrä vaikuttaa pieneltä suhteessa miten hankalassa tilanteessa vesivoima Suomessa on. Tulevassa uusiutuvan energian tukijärjestelmässä ei tällä hetkellä ole vesivoimaa mukana lainkaan - mutta mielipidejakauma ei tällaista politiikkaa näytä tukevan. Jos tarkastelee vesivoimaan liittyviä mielipiteitä pidemmälle niin tänään vesivoimaa haluaisi lisätä useampi kuin 30 vuotta sitten. Vesivoimaa haluaisi vähentää 6% vastaajista.

Ydinvoimaa haluaisi lisätä reilu kolmannes ja vähentää vajaa kolmannes. Suomessa on vajaan kolmanneksen vastustuksesta huolimatta annettu lisää rakennuslupia ydinvoimaloille kahteen otteeseen tällä vuosituhannella. Onko tässä kohtaa populistinen asetelma jonka populistit ovat toistaiseksi Suomessa hävinneet?

Suomi on yleisesti vähähiilisen sähköntuotannon kärkimaita maailmassa ja sähköstä noin 75% on hiilidioksidivapaata (ks). Tästä huolimatta liikenteen ja monen muun sektorin hiilidioksipäästöt ovat vielä kaukana ilmastotavoitteista hiilidioksidipäästöjen vähentämisen suhteen.

Energiapolitiikan tärkeimpänä tavoitteena suomalaiset pitivät hiilidioksipäästöjen vähentämistä. Jos katsotaan mitä Suomen energiapolitiikassa on sähköntuotannon osalta tällä saralla saatu aikaan niin tulos näyttää tältä (data). Vesivoimaa ei ole merkittävästi lisätty kymmeniin vuosiin ja aurinkosähkön ja tuulivoiman osuus paletista on pieni. Uudet ydinvoimalat eivät vielä tuota sähköä joten ne eivät näy tässä kuvassa.

Energiapolitiikka ei Suomessa kaikilta osin seuraa kansalaisten mielipidejakaumaa. Pidän sitä hyvänäkin asiana, koska harva on riittävän perillä aihepiiristä tehdäkseen kestäviä päätöksiä. Energiapolitiikassa on sijaa yksittäisiä hopealuoteja korostavalle populismille ja jopa energiapoliittiselle huuhalle. Energiapopulismi on eri asia kuin energianationalismi, joka painottaa turvallisuus- ja talouspolitiikkaa energiakysymyksissä.