Helsinki profiloituu mielellään vihreänä ja luonnonläheisenä pääkaupunkina. Kun katsotaan katu- ja pihatasolle, todellisuus on kuitenkin karu: Helsingistä puuttuu kokonaan kattava puupoliittinen ohjaus. Tämä strateginen tyhjiö johtaa siihen, että vanhoja, arvokkaita puita kohdellaan pelkkinä tiellä olevina esteinä eikä korvaamattomana osana kaupunki-infrastruktuuria ja kulttuuriperintöä. Nykyisellään vanhoja puita ei suojella, niitä ei vaadita siirrettäväksi remonttien tieltä, eikä kaadettujen puiden tilalle vaadita istutettavaksi uusia, jo valmiiksi kookkaita puita.
Kun lähiluonto häviää moottorisahan alla
Puupoliittisen ohjauksen puute näkyy suoraan lähiluontomme köyhtymisenä. Vanhat puut eivät ole vain koristeita; ne ovat hiilinieluja, hulevesien hallitsijoita ja kaupunkilaisten henkireikiä. Kun ne poistetaan, tilalle istutetaan – jos istutetaan – pieniä taimia, joilla kestää vuosikymmeniä saavuttaa edeltäjiensä ekosysteemipalvelut.
Mitä kunnollinen puupoliittinen ohjaus tarkoittaisi?
Automaattinen suojelu: Kaikki yli 50-vuotiaat puut olisi merkittävä kaavoihin suojelluiksi kohteiksi.
Korkea kynnys kaatamiselle: Puun kaataminen ei saisi olla "helpoin tie", vaan se vaatisi erittäin painavat perusteet.
Siirtovelvoite: Remontin tieltä puut olisi siirrettävä väliaikaisesti syrjään ja palautettava paikoilleen työn valmistuttua.
Ikävastaavuus: Jos puu on pakko kaataa, sen tilalle on istutettava vähintään yhtä vanha ja kookas yksilö.
Mäkelänkatu: Menetettyjen puiden katu
Esimerkkejä epäonnistumisista on liikaa. Tuoreimpana ja kenties näkyvimpänä on Mäkelänkadun remontti. Yli sata vanhaa, katuympäristöön sopeutunutta puuta kaadetaan tylysti remontin tieltä. Tilalle ei ole vaadittu istutettavaksi vastaavan ikäisiä puita, mikä muuttaa kadun luonteen vuosikymmeniksi.
Itä-Pasila: vaatiiko virkamies vihreyden tuhoamista?
Ehkä räikein yksittäisen taloyhtiön esimerkki löytyy tällä hetkellä Itä-Pasilasta, osoitteesta Ratavartijankatu 4. Taloyhtiön pihalla kasvaa Itä-Pasilan mittakaavassa poikkeuksellisen upeita ja vanhoja vaahteroita. Nämä puut ovat saavuttaneet jo kuusikerroksisen talon korkeuden – ne ovat alueen keuhkot ja visuaalinen keskipiste. Itä-Pasila ei yleisesti ole vihreydestään tunnettu.
Nyt kaupungin virkamieskunta kuitenkin vaatii taloyhtiön hallitukselta saadun tiedon mukaan näiden puiden kaatamista. Alueella, jossa näin vanha ja arvokas puusto on äärimmäisen harvinaista, tällainen vaatimus tuntuu järjettömältä.
On kestämätöntä, että lähiluonnon suojelu on yksittäisten virkamiespäätösten, rakennuskonsulttien tai taloyhtiöiden hallitusten varassa. Ilman ylhäältä ohjattua poliittista linjausta kaupungin vihreys häviää neliö kerrallaan.
Haaste poliittisille puolueille
Tämä ei ole vain tekninen kysymys, vaan arvovalinta. Ehdotan, että Helsingin poliittiset puolueet ottavat puupoliittisen ohjauksen agendalleen välittömästi. Meillä ei ole varaa menettää yhtään enempää kaupunkiluonnon jättiläisiä vain siksi, ettei sääntöjä ole vaivauduttu kirjoittamaan.
Helsingin on oltava kaupunki, jossa puita arvostetaan niiden iän ja koon mukaisesti – ei vain täytteenä havainnekuvissa.
Kommentit
Lähetä kommentti