Kirjoitin aiemmin Suomen tuulivoimateollisuuden toistavan samoja virheitä joista Maarten Wolsink julkaisi tieteellisiä artikkeleita jo vuosikymmen takaperin (Polarisoitunut asetelma). Tuulivoimarakentamisessa ihmisiset haluavat ymmärtää voimaloiden vaikutukset maisemaan ja he haluavat tulla tasapuolisesti kuulluksi rakennusprosessin aikana. Mikäli lopputulos on ennalta päätetty ja materiaali vääristeltyä, on asetelma otollinen vastakkainasettelulle.
Olen kuullut useiden ihmisten suusta lausahduksen "Meitä on kuultu, mutta meitä ei ole kuunneltu." Satojen henkilöiden vastustamisesta huolimatta hankkeita on viety eteenpäin hyvin epämääräisien argumenttien siivittämänä (Muutama harva).
Nämä kaksi asiaa olisi mielestäni melko helppo laittaa kuntoon. Hankkeen lopputulos ei voi olla ennalta päätetty mikäli halutaan kuunnella ihmisiä.
Hankkeen visuaalisesta arvioinnista olennaisinta on mahdollisimman rehellinen aineisto miltä voimalat näyttävät. Olen nähnyt keskeltä metsää otettuja kuvia, joissa neljänneskilometrin korkuisia voimaloita ei näy missään. Dokumenteista puuttuu rehellisyys.
Myös teollisuuden lobbarijärjestö Suomen tuulivoimayhdistys (STY) on viime aikoina kirjoittanut vuorovaikutteisemmasta tavasta edistää hankkeita (Tuulivoima 03/2014). Samassa lehdessä arkkitehti Mikael Gylling kirjoitti hyvän kirjoituksen kuvasovitteiden käytöstä (Tuulivoima 01/2014).
Nostan esiin muutamia hieman parempia visuaalisia havainnollistuksia joita olen nähnyt viime aikoina. Esimerkkinä hyvästä yrityksestä on FCG:n videon muotoon tekemä visualisointi Sievin Tuppuranevan tuulipuistosta (Youtube). Toinen esimerkki on Punkalaitumen Isosuon interaktiivinen verkkosovellus, jossa voi tarkastella voimaloita muutamasta pisteestä (Punkalaidun, Isosuo).
Muutamia parannusehdotuksia näihin visualisointeihin:
Olen kuullut useiden ihmisten suusta lausahduksen "Meitä on kuultu, mutta meitä ei ole kuunneltu." Satojen henkilöiden vastustamisesta huolimatta hankkeita on viety eteenpäin hyvin epämääräisien argumenttien siivittämänä (Muutama harva).
Nämä kaksi asiaa olisi mielestäni melko helppo laittaa kuntoon. Hankkeen lopputulos ei voi olla ennalta päätetty mikäli halutaan kuunnella ihmisiä.
Hankkeen visuaalisesta arvioinnista olennaisinta on mahdollisimman rehellinen aineisto miltä voimalat näyttävät. Olen nähnyt keskeltä metsää otettuja kuvia, joissa neljänneskilometrin korkuisia voimaloita ei näy missään. Dokumenteista puuttuu rehellisyys.
Myös teollisuuden lobbarijärjestö Suomen tuulivoimayhdistys (STY) on viime aikoina kirjoittanut vuorovaikutteisemmasta tavasta edistää hankkeita (Tuulivoima 03/2014). Samassa lehdessä arkkitehti Mikael Gylling kirjoitti hyvän kirjoituksen kuvasovitteiden käytöstä (Tuulivoima 01/2014).
Nostan esiin muutamia hieman parempia visuaalisia havainnollistuksia joita olen nähnyt viime aikoina. Esimerkkinä hyvästä yrityksestä on FCG:n videon muotoon tekemä visualisointi Sievin Tuppuranevan tuulipuistosta (Youtube). Toinen esimerkki on Punkalaitumen Isosuon interaktiivinen verkkosovellus, jossa voi tarkastella voimaloita muutamasta pisteestä (Punkalaidun, Isosuo).
Muutamia parannusehdotuksia näihin visualisointeihin:
- Videossa ja kuvissa tulisi näkyä etäisyys lähimpään voimalaan
- Videolla tulisi näkyä näkyvyyskartta (näkyvyysanalyysi): minne kaikkialle voimalat näkyvät ja missä kulloinkin ollaan. Tällainen kartta on tavanomainen rakennuslupien yhteydessä.
- Kuvat tulisi olla myös läheisiltä järviltä eikä pelkästään rantaviivan tuntumasta
- Objektiivin tyyppi mukaan kuviin: "Merkitse aina käytetty kuvakulma, objektiivi ja mielellään kameran merkki sekä malli. Muista, että kuvat pitää aina voida rekonstruoida tarkistukseksi." (Tuulivoima 01/2014)
- "Esitä maisema oikein, kaunistelematta. Kuvasovite ei ole mainoskuva!" (Tuulivoima 01/2014)
- "Vältä etualalle sijoittuvia häiritseviä elementtejä. Voimaloiden pitää näkyä kuvissa." (Tuulivoima 01/2014)
Kommentit
Lähetä kommentti