Filosofi Ville Lähde on kirjoittanut hyvän kirjan nimeltä Paljon liikkuvia osia. Esseiden pohjalta on jäsentynyt ajankohtainen kirja kaikille, joita yhteiskunnallisen keskustelun epärakentavat piirteet mietityttävät.
Lähde käy kirjassa läpi erilaisia sudenkuoppia ja vastakkainasetteluita liittyen tapoihin jäsentää maailmaa. Näitä ovat esimerkiksi tieteen ja uskomusten, mielipiteen ja tiedon, luonnollisen ja luonnottoman sekä yksilön ja yhteisön välisten kuvakulmien purkaminen moniulotteisimmiksi käsiteavaruuksiksi. Eräällä tavalla kaksiulotteisista kuvista tulee kolmiulotteisempaa. Ei ole enää yhtä oikeaa tapaa vaan eri kuvakulmia.
Samanmielisten ajattelua on helppo ymmärtää. Yksi syy tämän kirjan lukemiseen oli haluni paremmin ymmärtää eri tavalla maailmaa näkevien ihmisten ajattelua. Tämän päivän tiedonvälityskanavien avulla on yhä helpompi löytää liiankin samalla tavalla ajattelevia.
Mikäli Lähteen kirjalle kirjoittaisi jatko-osan, kaipaisin mukaan ihmisten ryhmäkäyttäytymiseen ja kuplautumiseen liittyviä taipumuksia. Samankaltaisia ihmisen ajattelun kulkuja ja harhoja kuvataan pääosin yksilön kannalta esimerkiksi kirjassa Thinking fast and slow. Mutta miten sama toimii yhteisöjen tasolla? Miten ihminen saadaan samaistumaan yhteisöön ja pidettyä sille myötämielisenä? Miksi yhteisöt kääntyvät sisäänpäin? Miksi yhteisöjen välinen keskustelu kärjistyy pahemmin kuin yksilöiden?
Kuka paketoisi yhteen ihmisen tavat jäsentää maailmaa, miten näistä muodostuu äänensä kuuluviin haluavia yhteisöjä ja miten yhteisöjen dynamiikka toimii toisiinsa nähden? Siinäpä vasta haaste.
On paljon tilanteita joissa ihmiset tai yhteisöt eivät halua ymmärtää toisiaan. Usein taustalla vaikuttaa ikävät realiteetit kuten valtataistelu ja taloudelliset edut. Tällöin tavat jäsentää maailmaa eivät halua löytää toisiaan. Kahta yhteisöä saattaa johtaa kaksi vallanhimoista yksilöä. Yhteisön sisäpolitiikka voi johtaa ulkopoliittiseen nokitteluun, johon kukaan yksilö ei enää samaistu.
Muutamia muita kirjoituksia samasta kirjasta (Janne Saarikivi, Matti Mäkelä, Olli Herranen, Hannu Poutiainen, Kuutti Koski).
Lähde käy kirjassa läpi erilaisia sudenkuoppia ja vastakkainasetteluita liittyen tapoihin jäsentää maailmaa. Näitä ovat esimerkiksi tieteen ja uskomusten, mielipiteen ja tiedon, luonnollisen ja luonnottoman sekä yksilön ja yhteisön välisten kuvakulmien purkaminen moniulotteisimmiksi käsiteavaruuksiksi. Eräällä tavalla kaksiulotteisista kuvista tulee kolmiulotteisempaa. Ei ole enää yhtä oikeaa tapaa vaan eri kuvakulmia.
Samanmielisten ajattelua on helppo ymmärtää. Yksi syy tämän kirjan lukemiseen oli haluni paremmin ymmärtää eri tavalla maailmaa näkevien ihmisten ajattelua. Tämän päivän tiedonvälityskanavien avulla on yhä helpompi löytää liiankin samalla tavalla ajattelevia.
Mikäli Lähteen kirjalle kirjoittaisi jatko-osan, kaipaisin mukaan ihmisten ryhmäkäyttäytymiseen ja kuplautumiseen liittyviä taipumuksia. Samankaltaisia ihmisen ajattelun kulkuja ja harhoja kuvataan pääosin yksilön kannalta esimerkiksi kirjassa Thinking fast and slow. Mutta miten sama toimii yhteisöjen tasolla? Miten ihminen saadaan samaistumaan yhteisöön ja pidettyä sille myötämielisenä? Miksi yhteisöt kääntyvät sisäänpäin? Miksi yhteisöjen välinen keskustelu kärjistyy pahemmin kuin yksilöiden?
Kuka paketoisi yhteen ihmisen tavat jäsentää maailmaa, miten näistä muodostuu äänensä kuuluviin haluavia yhteisöjä ja miten yhteisöjen dynamiikka toimii toisiinsa nähden? Siinäpä vasta haaste.
On paljon tilanteita joissa ihmiset tai yhteisöt eivät halua ymmärtää toisiaan. Usein taustalla vaikuttaa ikävät realiteetit kuten valtataistelu ja taloudelliset edut. Tällöin tavat jäsentää maailmaa eivät halua löytää toisiaan. Kahta yhteisöä saattaa johtaa kaksi vallanhimoista yksilöä. Yhteisön sisäpolitiikka voi johtaa ulkopoliittiseen nokitteluun, johon kukaan yksilö ei enää samaistu.
Muutamia muita kirjoituksia samasta kirjasta (Janne Saarikivi, Matti Mäkelä, Olli Herranen, Hannu Poutiainen, Kuutti Koski).
Kommentit
Lähetä kommentti