Luin Osmo Soininvaaran ja Mikko Särelän pamfletin Kaupunkien voitto (Soininvaara & Särelä 2015). Hyvää lukemista mikäli Helsingin yleiskaava tai yleisemmin vihreän talousliberaalin suunnan yhteiskuntasuunnittelu kiinnostaa. Pamfletista voisi kirjoittaa pitkän mietinnön, mutta nostan tässä tekstissä loppupäässä kehutun sähköisen tiedonvälityksen ja sosiaalisen median kaupunkeihin kiihdyttämän pöhinän, koska siitä on hiljattain keskusteltu (Helsingin Sanomat 27.7.2016), (Helsingin Sanomat 28.7.2016).
Tällä pöhinällä viitataan kaupunkikulttuurin ja kaupunkilaisten keskinäisen solidaarisuuden ja sosiaalisuuden muotoihin. Nykyinen sosiaalisen median teknologia mahdollistaa monenlaiset lyhytikäisetkin popup-yhteisöt. Tällaisia yhteisöjä syntyy kun saman ajattelun jakavat ihmiset haluavat vaihtamaan ajatuksia.
Olen kuullut paljon kehuja erilaisista vapaaehtoisesti ilman korvausta luoduista yhteisöistä joista moni on saanut paljon hyvää mieltä ja energiaa esimerkiksi tiettyyn elämäntilanteeseen liittyvän yhteisön kautta. Ehkä suomalainen virallinen hyvinvointiyhteiskuntamme on ollut hieman rajoittunut mekaanisluontoiseen hyvinvointikoneistoon. Ihmisten kokema hyvinvointi muodostuu kuitenkin myös paljon siitä miten ihmiset viestivät toisiaan kohtaan arvostusta erilaisissa yhteisöissä.
Yksi tällaisten yhteisöjen ilmenemisen muoto on Helsingin yleiskaavaan liittyvä prosessi. Sosiaalinen media ja sähköiset tiedonvälityskanavat ovat luoneet lähes jokaiselle lähiseutunsa muutoksista kiinnostuneelle matalan kynnyksen vaihtaa ajatuksia. Käsittelin näitä teemoja aiemmissa kirjoituksissani (Avoin tieto ja päätöksenteko), (Onko Helsingin yleiskaavan väestöennuste toive).
Esimerkkejä syntyneistä yhteisöistä on Malmin lentokenttää, Tuomarinkylän ympäristöä, Sysmän Terrikorpea ja Keskuspuistoa puolustavat yhteisöt. Yhteisöt keräävät avointa tietoa verkkoon (Malmi, Tuomarinkylä, Pro Terrikorpi, Keskuspuisto) sekä avoimet keskusteluryhmät (Malmi, Tuomarinkylä, Pro Terrikorpi, Keskuspuisto).
Kysyin useilta tällaisilta yhteisöiltä palautetta miten he ovat kokeneet viestinnän kaupungin tai kunnan kanssa. Yleinen teema oli toisaalta avoin viestintä yhteisön sisällä mutta samalla pettymys ja turhautuminen viestintään kaupungin kanssa. Päätöksentekijöiden ja luottamusasemassa olevien viestintä on koettu vähäiseksi ja salailevaksi. Joissain tapauksissa viestintä koettiin myös ylimieliseksi ja loukkaavaksi. Useissa palautteissa kerrottiin, että on lakiteknisesti kuultu mutta ei ole kuunneltu. Usein viestintä on ollut marginalisoivaa ja vähättelevää kunnioittavan kuuntelun sijaan.
Heikkotasoinen viestintä kärjistää vastakkainasettelua päätöksenteon ja yhteisöjen välillä. Kunnioittava ja asianmukainen kuuntelu ja viestintä on mielestäni perusedellytys mitä luottamukseen perustuvissa asemissa toimivilta voi vaatia. Viestintä on helppo korjata.
Vaikuttaa myös siltä, että Helsingin yleiskaavan 250 000 ihmisen väestönkasvu on ylimitoitettu ja osa rakentamisesta jää toteuttamatta. Eniten vastustetut hankkeet sijaitsevat kehätien tietämillä. Yleiskaavaan liittyvissä perusteluissa on haluttu rakentaa niille alueille joilla hinnat ovat valmiiksi korkeimmat. Eniten vastustetut hankkeet ovat todennäköisesti toteutuksessa loppupäässä.
Tämän asiallinen viestintä esimerkiksi aiemmin mainituille yhteisöille olisi varmasti vähentänyt monen ihmisen huolta ja pahaa oloa lähialueestaan.
Ylimielinen tai loukkaava viestintä särkee kaupunkeihin liittyvää positiivista pöhinää pahemmin kuin voidaan rakennuksilla saada aikaan. Kaupunkien tulisi pikemminkin vahvistaa yhteisöjä ja ruokkia niitä kehittämään lähialueitaan. Sellainen toiminta luo toivottua pöhinää tässä ja nyt.
Tällä pöhinällä viitataan kaupunkikulttuurin ja kaupunkilaisten keskinäisen solidaarisuuden ja sosiaalisuuden muotoihin. Nykyinen sosiaalisen median teknologia mahdollistaa monenlaiset lyhytikäisetkin popup-yhteisöt. Tällaisia yhteisöjä syntyy kun saman ajattelun jakavat ihmiset haluavat vaihtamaan ajatuksia.
Olen kuullut paljon kehuja erilaisista vapaaehtoisesti ilman korvausta luoduista yhteisöistä joista moni on saanut paljon hyvää mieltä ja energiaa esimerkiksi tiettyyn elämäntilanteeseen liittyvän yhteisön kautta. Ehkä suomalainen virallinen hyvinvointiyhteiskuntamme on ollut hieman rajoittunut mekaanisluontoiseen hyvinvointikoneistoon. Ihmisten kokema hyvinvointi muodostuu kuitenkin myös paljon siitä miten ihmiset viestivät toisiaan kohtaan arvostusta erilaisissa yhteisöissä.
Yksi tällaisten yhteisöjen ilmenemisen muoto on Helsingin yleiskaavaan liittyvä prosessi. Sosiaalinen media ja sähköiset tiedonvälityskanavat ovat luoneet lähes jokaiselle lähiseutunsa muutoksista kiinnostuneelle matalan kynnyksen vaihtaa ajatuksia. Käsittelin näitä teemoja aiemmissa kirjoituksissani (Avoin tieto ja päätöksenteko), (Onko Helsingin yleiskaavan väestöennuste toive).
Esimerkkejä syntyneistä yhteisöistä on Malmin lentokenttää, Tuomarinkylän ympäristöä, Sysmän Terrikorpea ja Keskuspuistoa puolustavat yhteisöt. Yhteisöt keräävät avointa tietoa verkkoon (Malmi, Tuomarinkylä, Pro Terrikorpi, Keskuspuisto) sekä avoimet keskusteluryhmät (Malmi, Tuomarinkylä, Pro Terrikorpi, Keskuspuisto).
Kysyin useilta tällaisilta yhteisöiltä palautetta miten he ovat kokeneet viestinnän kaupungin tai kunnan kanssa. Yleinen teema oli toisaalta avoin viestintä yhteisön sisällä mutta samalla pettymys ja turhautuminen viestintään kaupungin kanssa. Päätöksentekijöiden ja luottamusasemassa olevien viestintä on koettu vähäiseksi ja salailevaksi. Joissain tapauksissa viestintä koettiin myös ylimieliseksi ja loukkaavaksi. Useissa palautteissa kerrottiin, että on lakiteknisesti kuultu mutta ei ole kuunneltu. Usein viestintä on ollut marginalisoivaa ja vähättelevää kunnioittavan kuuntelun sijaan.
Heikkotasoinen viestintä kärjistää vastakkainasettelua päätöksenteon ja yhteisöjen välillä. Kunnioittava ja asianmukainen kuuntelu ja viestintä on mielestäni perusedellytys mitä luottamukseen perustuvissa asemissa toimivilta voi vaatia. Viestintä on helppo korjata.
Vaikuttaa myös siltä, että Helsingin yleiskaavan 250 000 ihmisen väestönkasvu on ylimitoitettu ja osa rakentamisesta jää toteuttamatta. Eniten vastustetut hankkeet sijaitsevat kehätien tietämillä. Yleiskaavaan liittyvissä perusteluissa on haluttu rakentaa niille alueille joilla hinnat ovat valmiiksi korkeimmat. Eniten vastustetut hankkeet ovat todennäköisesti toteutuksessa loppupäässä.
Tämän asiallinen viestintä esimerkiksi aiemmin mainituille yhteisöille olisi varmasti vähentänyt monen ihmisen huolta ja pahaa oloa lähialueestaan.
Ylimielinen tai loukkaava viestintä särkee kaupunkeihin liittyvää positiivista pöhinää pahemmin kuin voidaan rakennuksilla saada aikaan. Kaupunkien tulisi pikemminkin vahvistaa yhteisöjä ja ruokkia niitä kehittämään lähialueitaan. Sellainen toiminta luo toivottua pöhinää tässä ja nyt.
Kommentit
Lähetä kommentti