Suomen luonnonsuojeluliitolta tuli pitkään odotettua kritiikkiä tuulivoimahankkeita kohtaan: "Homma on lähtenyt käsistä" – yritysten hinku tuulivoimaan huolettaa Luonnonsuojeluliittoa" (Yle 22.7.2016).
Suomen tukijärjestelmän ruokkima tuuliryntäys on nostanut maahamme satoja tuulivoimahankkeita (Tuuliryntäys). Ainakin yksi Suomen luonnonsuojeluliiton johtohahmo on tukenut tuulivoimaa ja avoimesti vastustanut ydinvoimaa (SLL ja ydinvoiman vastutus). Tässä tekstissä havainnollistan miksi Suomen luonnonsuojeluliiton energiapolitiikka kaipaa uutta suuntaa.
Kuvassa 1 on vasemmalla Olkiluodon ydinvoimalat ja oikealla Porin Peittoonkorven tuulivoimalaitokset samassa mittakaavassa. Olkiluodon kaksi voimalaa ovat tuottaneet sähköä 1980-luvulta saakka ja kolmas reaktori valmistuu näillä näkymin vuonna 2018. Kuten kuvasta näemme, Peittoonkorven 12 tuulivoimalaa vaatii paljon suuremman pinta-alan kuin kolme ydinreaktoria.
Kuvassa 2 on esitetty miten paljon maapinta-alaa tuulivoima vaatii kun se tuottaa Olkiluodon ydinvoimaloiden verran sähköä taas samassa mittakaavassa. Karkeasti kaksi nykyistä ydinreaktoria vastaa sataa peittoonkorven tuulivoima-aluetta ja uusi reaktori yksinään sataa tuulivoima-aluetta. Täytyy myös muistaa, että olkiluoto tuottaa kolmannen reaktorin valmistumisen jälkeenkin alle 10% Suomen energiatarpeesta.
Tällä hetkellä Suomessa on yli kolmesataa tuulivoimahanketta vireillä (Tuulivoimayhdistys) - enemmän kuin kuvassa 2 kaikki tuulivoima-alueet yhteensä. Lintuihin ja ihmisiin vaaditaan useiden kilometrien turvaetäisyyksiä joten rakentaminen kohdistuu usein rakentamattomaan luontoon.
Suomen luonnonsuojeluliiton edustaja mainitsee tuulivoiman ongelmana yksittäiset suuret hankkeet (Yle 22.7.2016). Yksittäinen suurempi hanke toki kiinnittää huomiota, mutta luonnon kannalta ongelma ovat hajasijoitetut pienet hankkeet kuten aiemmin kirjoitin (Tuulivoima ja luonto). Jättiläismäiset tuulivoimaturbiinit tuovat valo-, välke-, melu- ja maisemahaitat joka tapauksessa kilometrien alueelle joka suuntaan (TVKY: Valokuvia). Haitan laajuus luonnolle maksimoidaan mitä pienemmiksi tuulivoima-alueet pilkotaan. Yksi 120 turbiini alue vai kaksikymmentä kuuden turbiinin aluetta?
Mielestäni luontoihminen ei voi tukea nykyistä massiivista tuulivoimarakentamista ja samaan aikaan vastustaa ydinvoimaa. Ratkaisu ei ole hajasijoittaa turbiineja joka puolelle vaan valmistella pienempi määrä tuulivoimahankkeita kunnolla.
Koko Suomen sähköntuotanto vaatisi tuhansia neliökilometrejä maapinta-alaa. Käyttäen esimerkkinä Peittoonkorven voimaloita vastaavia alueita tarvittaisiin 650 kappaletta jolloin alueiden pinta-ala olisi luokkaa 6000 km2 (ks).
Suomen tukijärjestelmän ruokkima tuuliryntäys on nostanut maahamme satoja tuulivoimahankkeita (Tuuliryntäys). Ainakin yksi Suomen luonnonsuojeluliiton johtohahmo on tukenut tuulivoimaa ja avoimesti vastustanut ydinvoimaa (SLL ja ydinvoiman vastutus). Tässä tekstissä havainnollistan miksi Suomen luonnonsuojeluliiton energiapolitiikka kaipaa uutta suuntaa.
Kuvassa 1 on vasemmalla Olkiluodon ydinvoimalat ja oikealla Porin Peittoonkorven tuulivoimalaitokset samassa mittakaavassa. Olkiluodon kaksi voimalaa ovat tuottaneet sähköä 1980-luvulta saakka ja kolmas reaktori valmistuu näillä näkymin vuonna 2018. Kuten kuvasta näemme, Peittoonkorven 12 tuulivoimalaa vaatii paljon suuremman pinta-alan kuin kolme ydinreaktoria.
Kuva 1: Olkiluodon ydinvoima-alue mittakaavassa
Porin Peittoon tuulivoima-alueeseen nähden
Kuvassa 2 on esitetty miten paljon maapinta-alaa tuulivoima vaatii kun se tuottaa Olkiluodon ydinvoimaloiden verran sähköä taas samassa mittakaavassa. Karkeasti kaksi nykyistä ydinreaktoria vastaa sataa peittoonkorven tuulivoima-aluetta ja uusi reaktori yksinään sataa tuulivoima-aluetta. Täytyy myös muistaa, että olkiluoto tuottaa kolmannen reaktorin valmistumisen jälkeenkin alle 10% Suomen energiatarpeesta.
Kuva 2: Olkiluodon ydinvoimaloiden tuottama sähkö
ja paljonko maapinta-alaa vastaava tuulivoimatuotanto vaatii
Tällä hetkellä Suomessa on yli kolmesataa tuulivoimahanketta vireillä (Tuulivoimayhdistys) - enemmän kuin kuvassa 2 kaikki tuulivoima-alueet yhteensä. Lintuihin ja ihmisiin vaaditaan useiden kilometrien turvaetäisyyksiä joten rakentaminen kohdistuu usein rakentamattomaan luontoon.
Suomen luonnonsuojeluliiton edustaja mainitsee tuulivoiman ongelmana yksittäiset suuret hankkeet (Yle 22.7.2016). Yksittäinen suurempi hanke toki kiinnittää huomiota, mutta luonnon kannalta ongelma ovat hajasijoitetut pienet hankkeet kuten aiemmin kirjoitin (Tuulivoima ja luonto). Jättiläismäiset tuulivoimaturbiinit tuovat valo-, välke-, melu- ja maisemahaitat joka tapauksessa kilometrien alueelle joka suuntaan (TVKY: Valokuvia). Haitan laajuus luonnolle maksimoidaan mitä pienemmiksi tuulivoima-alueet pilkotaan. Yksi 120 turbiini alue vai kaksikymmentä kuuden turbiinin aluetta?
Mielestäni luontoihminen ei voi tukea nykyistä massiivista tuulivoimarakentamista ja samaan aikaan vastustaa ydinvoimaa. Ratkaisu ei ole hajasijoittaa turbiineja joka puolelle vaan valmistella pienempi määrä tuulivoimahankkeita kunnolla.
Koko Suomen sähköntuotanto vaatisi tuhansia neliökilometrejä maapinta-alaa. Käyttäen esimerkkinä Peittoonkorven voimaloita vastaavia alueita tarvittaisiin 650 kappaletta jolloin alueiden pinta-ala olisi luokkaa 6000 km2 (ks).
Peittoonkorven voimalaitosten vaatima maapinta-ala
Kommentit
Lähetä kommentti