Nuoruuteni vuodet kuuntelin haltioituneena hyvää ystävääni. Hänellä oli maaginen kyky filosofian ja yhteiskuntatieteiden saralla poimia olennainen alkuperäinen ajattelu ja yhdistää se johdonmukaisesti kulkeviksi tarinoiksi. Historia ja ajattelu heräsivät henkiin, ne irtosivat kirjoitetusta muodosta ja muuttuivat mukaantempaaviksi tarinoiksi.
Olen tälle ystävälleni ikuisesti kiitollinen. Olet opettanut minulle aiheesta lähes kaiken mitä tiedän.
Mitä monimutkaisemmissa muutostilanteissa toimii, sitä kirkkaampi niissä on navigoida kun saa irroitettua ongelman muodosta ja keskityttyä sen henkeen. Filosofia tarkastelee ilmiöitä ilman reunaehtoja. Muut tieteenalat on kahlittu reunaehtoihin, joita maailman ilmiöt eivät välttämättä tottele.
Olen viime päivinä miettinyt teemana johtajuutta. Olen miettinyt mistä syystä joskus tapahtuu asioita, joita kukaan ei tarkoita? Pahimmillaan tie helvettiin on päälystetty hyvin aikomuksin ja lieveilmiöt tulevat yllätyksenä.
Kun lukee johtamisesta niin samat ajatukset toistuvat eri muodoissa. Jos hengen ja muodon eriyttää toisistaan, kirjat ja tekstit lähenevät toisiaan. Kun henkilöt kertovat kokemuksistaan, he koittavat tavoitella ajatuksen ydintä. Tekstinä ja muotisanoina ajatus aina jollain tavalla latistuu tiettyyn muotoon.
Hengen ja muodon erotti toisistaan esimerkiksi Max Weber kuvatessaan kapitalismin syntyä 1800-luvulla (Wikipedia). Weberin mukaan protestanttinen kalvinistinen etiikka yhdistyi materialismin henkeen. Kapitalismi otti tietyn muodon. Kalvinismi oli uskonnon suuntaus, jossa oli ennaltamääräämisoppi. Jäsenet uskoivat, että maallinen menestys on osoitus kuulumisesta pelastuvien joukkoon. Maallinen yltäkylläisyys ei enää riittänyt, vaan kilpailu jatkui ikuisesti taivaspaikan vuoksi. Ilman tätä ajattelua kapitalismi olisi syntynyt jossain toisessa muodossa.
Johtajuudessa puhutaan tavoitteista ja arvoista.
Organisaatioissa toiminta ottaa erilaisia muotoja. Mikäli johtajuus toimii hyvin, ihmisten kokemukset yksilöinä ja kanssakäynti keskenään sekä asiakkaiden kanssa eivät ole ristiriidassa yrityksen arvojen kanssa. Mikäli arvoristiriitoja syntyy, on johdon tehtävä miettiä yrityksen toiminalle uusia muotoja, jotka mahdollistavat arvojen toteutumisen ja kunniahimon säilyttämisen.
Maailma muuttuu jatkuvasti ja organisaatiot kasvavat ja kuihtuvat. Uusia toimintamalleja on jatkuvasti tarjolla. Joskus yhdessä tilanteessa toiminutta tapaa aletaan markkinoida hopealuotina tilanteisiin joihin se ei sovellu. Keskustelussa toimintamalleista keskitytään usein muotoihin.
Monimutkaisissa tilanteissa on hankala päästä yksimielisyyteen pääasiallisesta ongelmasta ja onko tarjottu muoto siihen ratkaisu.
Keskusteluyhteys löytyy kun tavoitteet kerrotaan selvästi ja muodon sijaan puhutaan johtamisen hengestä. Mistä syystä muutos parantaisi hengen toteutumista mikäli otetaan käyttöön uusi muoto.
Yleensä muodon kritiikki kumpuaa siitä, että organisaation johtamisen hengen on nähty toteutuvan tietyllä tavalla. Muutosjohtamisen puolella on muotoja edetä vaiheittain, jotta ihmisillä on aikaa sulautua muutokseen. Joskus muutoksen kritiikki on perusteltua ja joskus ei. Viisain toimintamalli ei välttämättä synny ylhäältä alas puskettuna eikä toisaalta alhaalla satunnaisesti keksittynä.
Johtamisen mallit pitäisi olla sopivan löyhiä jotta erilainen tekeminen säilyttää varsinaisen hahmon piirteet.
Olen tälle ystävälleni ikuisesti kiitollinen. Olet opettanut minulle aiheesta lähes kaiken mitä tiedän.
Mitä monimutkaisemmissa muutostilanteissa toimii, sitä kirkkaampi niissä on navigoida kun saa irroitettua ongelman muodosta ja keskityttyä sen henkeen. Filosofia tarkastelee ilmiöitä ilman reunaehtoja. Muut tieteenalat on kahlittu reunaehtoihin, joita maailman ilmiöt eivät välttämättä tottele.
Olen viime päivinä miettinyt teemana johtajuutta. Olen miettinyt mistä syystä joskus tapahtuu asioita, joita kukaan ei tarkoita? Pahimmillaan tie helvettiin on päälystetty hyvin aikomuksin ja lieveilmiöt tulevat yllätyksenä.
Kun lukee johtamisesta niin samat ajatukset toistuvat eri muodoissa. Jos hengen ja muodon eriyttää toisistaan, kirjat ja tekstit lähenevät toisiaan. Kun henkilöt kertovat kokemuksistaan, he koittavat tavoitella ajatuksen ydintä. Tekstinä ja muotisanoina ajatus aina jollain tavalla latistuu tiettyyn muotoon.
Hengen ja muodon erotti toisistaan esimerkiksi Max Weber kuvatessaan kapitalismin syntyä 1800-luvulla (Wikipedia). Weberin mukaan protestanttinen kalvinistinen etiikka yhdistyi materialismin henkeen. Kapitalismi otti tietyn muodon. Kalvinismi oli uskonnon suuntaus, jossa oli ennaltamääräämisoppi. Jäsenet uskoivat, että maallinen menestys on osoitus kuulumisesta pelastuvien joukkoon. Maallinen yltäkylläisyys ei enää riittänyt, vaan kilpailu jatkui ikuisesti taivaspaikan vuoksi. Ilman tätä ajattelua kapitalismi olisi syntynyt jossain toisessa muodossa.
Johtajuudessa puhutaan tavoitteista ja arvoista.
Organisaatioissa toiminta ottaa erilaisia muotoja. Mikäli johtajuus toimii hyvin, ihmisten kokemukset yksilöinä ja kanssakäynti keskenään sekä asiakkaiden kanssa eivät ole ristiriidassa yrityksen arvojen kanssa. Mikäli arvoristiriitoja syntyy, on johdon tehtävä miettiä yrityksen toiminalle uusia muotoja, jotka mahdollistavat arvojen toteutumisen ja kunniahimon säilyttämisen.
Maailma muuttuu jatkuvasti ja organisaatiot kasvavat ja kuihtuvat. Uusia toimintamalleja on jatkuvasti tarjolla. Joskus yhdessä tilanteessa toiminutta tapaa aletaan markkinoida hopealuotina tilanteisiin joihin se ei sovellu. Keskustelussa toimintamalleista keskitytään usein muotoihin.
Monimutkaisissa tilanteissa on hankala päästä yksimielisyyteen pääasiallisesta ongelmasta ja onko tarjottu muoto siihen ratkaisu.
Keskusteluyhteys löytyy kun tavoitteet kerrotaan selvästi ja muodon sijaan puhutaan johtamisen hengestä. Mistä syystä muutos parantaisi hengen toteutumista mikäli otetaan käyttöön uusi muoto.
Yleensä muodon kritiikki kumpuaa siitä, että organisaation johtamisen hengen on nähty toteutuvan tietyllä tavalla. Muutosjohtamisen puolella on muotoja edetä vaiheittain, jotta ihmisillä on aikaa sulautua muutokseen. Joskus muutoksen kritiikki on perusteltua ja joskus ei. Viisain toimintamalli ei välttämättä synny ylhäältä alas puskettuna eikä toisaalta alhaalla satunnaisesti keksittynä.
Johtamisen mallit pitäisi olla sopivan löyhiä jotta erilainen tekeminen säilyttää varsinaisen hahmon piirteet.
Kommentit
Lähetä kommentti