Kilpailukyky digitalisoituvassa maailmassa

Digitalisaatio ja pilvipalvelut pyörivät kuumana oman alani keskusteluissa. Viimeisen kymmenen vuoden aikana teknologia ei ole itse asiassa kehittynyt kovin paljon. Muutos on kuitenkin nyt nopeutunut ja julkisesti ihmetellään uusia palveluita ja tapoja toimia. Ihmetellään myös miksi markkinajohtajuus suurilla yrityksillä on monesti lyhyt.

Ilmassa on ihastelun lisäksi tiettyä säntäilyn meininkiä ja epävarmuutta onko oman organisaation asema jotenkin uhattuna reunaehtojen muuttuessa. Vai ovatko ne muuttumassa?

Muutoksen ja käyttöönoton nopeutta hidastavat ihmisen ajattelun kahliutuminen vanhoihin tapoihin toimia sekä kumulatiiviset tehdyt investoinnit. Yhden organisaation on hankala myöntää omalta kannalta tehtyjen vanhojen investointien olevan nyt kilpailukyvyttömiä. Ei ole mitään rajaa minkä kokoisen organisaation toiminta tulisi syntyä uudelleen jos sen alan reunaehdot muuttuvat.

Kun tänä päivänä seuraan markkinaa niin myös eri maiden ajattelut elävät eri ajassa: toiset pitävät vieläkin kiinni tavoista toimia sekä protektionistisista mekanismeista jotka jarruttavat uuden ajan esiinmarssia.

Kiinnostavaa pidemmän aikavälin visiointia avoimen tietoverkon aiheuttamasta muutoksesta on esittänyt esimerkiksi Kjell Nordström. Olen omassa toiminnassani pyrkinyt ymmärtämään miten päätöksenteon kannalta ajankohtainen ajattelu muuttuu tulevan parin vuoden aikajänteellä. Se ei varsinaisesti ole vaikeaa alan sisältä, koska ajattelua ei ole kaventamassa vanhojen toimintamallien ympärille syntyneet reunaehdot. Ne näyttävät ulkoa katsoen älylliseltä pakkopaidalta joka uhkaa organisaation olemassaoloa.

Olen myös pohtinut mihin nykyinen kehitys pidemmällä tähtäimellä johtaa. Lopputulos riippuu vahvasti siitä minkälaiset reunaehdot yhteiskunnassa säilytämme.

Digitaalisessa maailmassa hyvin monenlainen toiminta syntyy uudelleen. Mikäli olemassaolevat organisaatiot eivät pysty siirtämään toiminta-ajatustaan digitaaliseen maailmaan, tulee joku muu sivusta ja tekee sen.

Mikäli organisaatio luo itse nahkansa täyttäen olennaisen tarpeensa digitaalisessa maailmassa, täytyy hahmottaa mitä tarvetta nykyinen organisaatio varsinaisesti palvelee. Olennaisen hahmottaminen ei ole helppoa. Lukuisten erilaisten reunaehtojen ympärille on syntynyt suuria organisaatioita.

Pienen organisaation on helppo syntyä uuden ajatuksen ympärille. Suuren organisaation on hankalampi muuttua. Mitä suurempi organisaatio sitä enemmän reunaehtoja ja sitä vaikeampi hahmottaa mitä pitäisi ja mitä voi tehdä. Myös johtamisen kannalta tärkeää on selkeä ajatus mitä suurempi määrä ihmisiä on muutoksen kourissa. Millä tavalla suuri organisaatio säilyttää kilpailukyvyn poukkoilematta?

En tiedä mihin kehitys johtaa mutta muutamasta asiasta olen melko varma. Ensinnäkin kutakin tarvetta täyttävää toimintaa hallitsee jatkossa pääasiallisesti näkemys mandaatin sijaan. Pintaliitävälle ajattelulle ei ole oikein paikkaa muutosvaiheen aikana.

Kysymys kuuluu mitkä reunaehdot alallasi säilyvät ja miten niiden ympärille voi syntyä uudelleen tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Tehokas ei tarkoita välttämättä yksinkertaisinta koska ohjelmistot voivat toistaa monimutkaiset toistuvat operaatiot.

Itse näkemys jonka laskenta vaatii ei kuitenkaan synny mielestäni tekoälynä. Koneet ainoastaan toistavat inhimillisen jäsennyksen kautta syntynyttä terävintä ajatusta mutta eivät kilpaile sen kanssa.

Muita reunaehtojakin löytyy. Jossain kohtaa tehostaminen käy tukkanuottasille inhimillisyyden ja etiikan kanssa. Koneiden avulla voi muodostaa järjestelmiä jotka kutistavat inhimillisen tyhjäkäynnin määrää. Joudutaan tekemään valintoja mikä on sallittua ja mihin raja piirretään. Toisaalta inhimillisestä kanssakäymisestä saattaa poistua epärakentavaa hukkakäyntiä. Ihmisen ajattelulle jää enemmän tilaa.

Mielestäni hienoin tulevaisuuden kuvaus on poistaa maailmasta kaikki typeryys. Jäljelle jää ihmisen luova ajattelu joka on käytettävissä terävämmällä sisällöllä ja pienemmällä kynnyksellä kuin aiemmin. Uusi ajatus yhdistää tarpeet maailmasta löytyviin fyysisiin ja henkisiin resursseihin luovalla tavalla.

Muutoksen aikana vaarassa ovat kaikki ne organisaatiot, jotka eivät näe tai usko alan tulevaisuutta tai tulppaavat oman luovuutensa mandaatteihin nojaavalla organisaatiolla.

Suomessa yksi ongelma on insinööriajattelu. Se on minun oma koulutukseni. Insinöörin ongelma on se, että luova työ tehdään reunaehtoja määritettäessä, jonka sisällä ammattitaidon arvo on. Nyt kun pelataan reunaehdoilla on kyseessä filosofiaa lähentelevä luovuus etsiä uutta ratkaisua. Sen voi keksiä kuka tahansa koulutuksesta riippumatta. Etenkin Suomessa sitä voi olla hankala hyväksyä, koska syviin erikoistuneihin siiloihin nojaava koulutusjärjärjestelmä nojaa ratkaisun löytymiseen syvältä.

Äkkiseltään tulisi mieleen, että filosofian periaatteiden mukaan paras idea olisi yksinkertaisin. Mutta niin se ei mene, vaan ratkaisu voi olla kuinka monimutkainen tahansa, kunhan ajattelu on koneellisesti toistettavissa. Taustalla voittajan määrää osin taloudellisesti tehokkain ja toisaalta ihmisille myytävissä oleva idea.

Tehokkainta ja fiksuinta ideaa voi jarruttaa ihmisen psykologia. Jos ihmisen kannalta muutos on nykytilanteesta katsoen liian suuri harppaus, jarruttaa muutosta siis oman ajattelumme rajoitteet. Todennäköisesti myös rajoitteet vähitellen muuttuvat kun askel askeleelta hyväksymme että muutos ei liialti tapahdu inhimillisyyden kustannuksella.

Kommentit