Eduskuntakäsittelyssä on paraikaa Lex Malmiksi kutsuttu
kansalaisaloite Malmin lentokentän säilyttämisestä. Yritin hahmottaa
miten tuleva asuinalue vertautuisi tuttuihin asuinalueisiin - eli mistä suunnilleen on kysymys. Alla eräs virallinen havainnekuva Malmin lentokentän asuinalueesta. Vertaan tässä tekstissä konkreettisemmin Malmin asukasmäärää valmiisiin asuinalueisiin sillä havainnekuvien antamat mielikuvat saattavat johtaa harhaan (HS).
Pohdin minne Suomessa olisi rakennettu yhtä tiiviistä kuin Malmin lentokentälle on kaavailtu. Yhtä suurta (25 000 asukasta) ja samaan aikaan tiivistä asuinaluetta en löytänyt, mutta yhtä tiiviitä pienempiä asuinalueita löytyy. Seuraavaksi karttoja, ilmakuvia ja karkeita laskelmia mistä noin tiivissä rakentamisessa suunnilleen on kysymys: Helsingistä Merihaka, Itä-Pasila, Pihlajisto, Pihlajamäki ja Pikku Huopalahti sekä Espoon Leppävaaran osa nimeltä Perkkaa.
Itä-Pasila
ja Merihaka ovat tiiviisti rakennettuja alueita joilla molemmilla on
huomattava määrä työpaikkoja. Merihaka on karkeasti tuplasti tiiviimmin
rakennettu kuin Itä-Pasila tai Pikku Huopalahti. Toisaalta Itä-Pasilassa
on työpaikkoja moninkertainen määrä asukkaisiin nähden joten
rakennuskanta ei ole väljä. Pikku Huopalahti on rakennettu selvästi
matalammin ja talot ovat melko lähellä toisiaan. Pihlajisto ja
Pihlajamäki ovat osa nykyistä Malmia joskin ne ovat Kehä I:sen
sisäpuolella ja lähempänä keskustaa kuin Malmin lentokenttä.
Seuraavaksi havainnekuvia Malmista nyt ja sen tulevaisuudesta. Malmin alueella on nykyään noin 25 000 asukasta alueen pinta-alan ollessa vajaa 10 neliökilometriä. Nykyisen Malmin alueella asukastiheys on Wikipedian mukaan reilut 2500 asukasta neliökilometriä kohden.
Varsinaisen Malmin lentokentän pinta-alasta on monenlaista näkökulmaa. Wikipediassa pinta-alaksi on mainittu 1,36 km2. Sain oheisessa kuvassa pelkän kentän osuudeksi kartasta laskettuna noin yhden neliökilometrin. Helsingin suunnitelmissa asuinrakentamiseen kaavaillun alueen kokonaispinta-ala on lähes 2,4 neliökilometriä.
Helsinki on puhunut 25 000 - 30 000 asukkaan sijoittamisesta Malmin lentokentälle. Jos tämä tarkoittaisi pelkän kentän aluetta, täytyisi alue rakentaa samalla tehokkuudella kuin Merihaka on rakennettu mutta alue olisi kymmenen kertaa suurempi. Jos ja kun alue laajennetaan lentokentän ympäristöön, putoaa tehokkuusvaatimus suunnilleen Itä-Pasilan tai Pikku Huopalahden tasolle. Tällöin kyse ei varsinaisesti ole pelkästä lentokentästä vaan Malmin täydennysrakentamisesta. Yhä ollaan kaksi kertaa tiivimmässä rakentamisessa kuin Pihlajistossa ja Pihlajamäessä.
Malmin Lentokentälle on kaavailtu merkittävästi enemmän asukkaita kuin on missään nyt käsittelemissäni vertailukohdissa. Helsingistä ei 10 kilometrin päästä keskustasta löydy yhtä tiiviisti rakennettua ja suurta aluetta, mutta esimerkiksi Tukholmasta löytyy hieman vastaavaa. Tukholman Rinkeby on noin yhden neliökilometrin alueelle raideyhteyden varrelle rakennettu 16 000 asukkaan kaupunginosa kokolailla samalla etäisyydellä keskustasta kuin Malmin Lentokenttä olisi. Jos väkikulu olisi 30 000 paikkeilla niin tarvittaisiin kaksi Rinkebytä vierekkäin.
Viime syksynä hyväksytylle Helsingin yleiskaavalle on ylipäätään leimallista kaupungin asukasluvun odotettu suuri kasvu ja asuinalueiden tiivistäminen. Kaupungistuminen oli voimakkaimmillaan 1960-1970-luvuilla kun maaseudun työpaikat katosivat ja ihmiset muuttivat kaupunkeihin. Noihin aikoihin rakennettiin monia melko tiiviitä lähiöitä joista monet tämän tekstin alueet ovat esimerkkejä.
Edelleen minua mietityttää saadaanko 25 000 ihmistä houkuteltua noin tiiviisti asumaan Kehä I ulkopuolelle. Aiemmin vertailin Malmin lentokentän ja Espoon suurpellon suunnitelmia toisiinsa nähden (ks). Suurpellossa kysyntä on ollut ennakoitua laimeampaa.
Havainnekuva Malmin lentokentän asuinalueesta (ks)
Pohdin minne Suomessa olisi rakennettu yhtä tiiviistä kuin Malmin lentokentälle on kaavailtu. Yhtä suurta (25 000 asukasta) ja samaan aikaan tiivistä asuinaluetta en löytänyt, mutta yhtä tiiviitä pienempiä asuinalueita löytyy. Seuraavaksi karttoja, ilmakuvia ja karkeita laskelmia mistä noin tiivissä rakentamisessa suunnilleen on kysymys: Helsingistä Merihaka, Itä-Pasila, Pihlajisto, Pihlajamäki ja Pikku Huopalahti sekä Espoon Leppävaaran osa nimeltä Perkkaa.
Seuraavaksi havainnekuvia Malmista nyt ja sen tulevaisuudesta. Malmin alueella on nykyään noin 25 000 asukasta alueen pinta-alan ollessa vajaa 10 neliökilometriä. Nykyisen Malmin alueella asukastiheys on Wikipedian mukaan reilut 2500 asukasta neliökilometriä kohden.
Varsinaisen Malmin lentokentän pinta-alasta on monenlaista näkökulmaa. Wikipediassa pinta-alaksi on mainittu 1,36 km2. Sain oheisessa kuvassa pelkän kentän osuudeksi kartasta laskettuna noin yhden neliökilometrin. Helsingin suunnitelmissa asuinrakentamiseen kaavaillun alueen kokonaispinta-ala on lähes 2,4 neliökilometriä.
Helsinki on puhunut 25 000 - 30 000 asukkaan sijoittamisesta Malmin lentokentälle. Jos tämä tarkoittaisi pelkän kentän aluetta, täytyisi alue rakentaa samalla tehokkuudella kuin Merihaka on rakennettu mutta alue olisi kymmenen kertaa suurempi. Jos ja kun alue laajennetaan lentokentän ympäristöön, putoaa tehokkuusvaatimus suunnilleen Itä-Pasilan tai Pikku Huopalahden tasolle. Tällöin kyse ei varsinaisesti ole pelkästä lentokentästä vaan Malmin täydennysrakentamisesta. Yhä ollaan kaksi kertaa tiivimmässä rakentamisessa kuin Pihlajistossa ja Pihlajamäessä.
Malmin Lentokentälle on kaavailtu merkittävästi enemmän asukkaita kuin on missään nyt käsittelemissäni vertailukohdissa. Helsingistä ei 10 kilometrin päästä keskustasta löydy yhtä tiiviisti rakennettua ja suurta aluetta, mutta esimerkiksi Tukholmasta löytyy hieman vastaavaa. Tukholman Rinkeby on noin yhden neliökilometrin alueelle raideyhteyden varrelle rakennettu 16 000 asukkaan kaupunginosa kokolailla samalla etäisyydellä keskustasta kuin Malmin Lentokenttä olisi. Jos väkikulu olisi 30 000 paikkeilla niin tarvittaisiin kaksi Rinkebytä vierekkäin.
Viime syksynä hyväksytylle Helsingin yleiskaavalle on ylipäätään leimallista kaupungin asukasluvun odotettu suuri kasvu ja asuinalueiden tiivistäminen. Kaupungistuminen oli voimakkaimmillaan 1960-1970-luvuilla kun maaseudun työpaikat katosivat ja ihmiset muuttivat kaupunkeihin. Noihin aikoihin rakennettiin monia melko tiiviitä lähiöitä joista monet tämän tekstin alueet ovat esimerkkejä.
Edelleen minua mietityttää saadaanko 25 000 ihmistä houkuteltua noin tiiviisti asumaan Kehä I ulkopuolelle. Aiemmin vertailin Malmin lentokentän ja Espoon suurpellon suunnitelmia toisiinsa nähden (ks). Suurpellossa kysyntä on ollut ennakoitua laimeampaa.
Kommentit
Lähetä kommentti