Eija-Riitta Korhola - Kioton nousu ja tuho

Luin Eija-Riitta Korholan väitöskirjan Kioton nousu ja tuho - ilmastonmuutos poliittisena prosessina. Yhteen lauseeseen tiivistettynä Korhola penää kirjassa EU:n ilmastopolitiikalta vaikuttavuutta ja tulosvastuuta.


Korhola käy läpi ajanjakson jolloin ilmastonmuutos nousi marginaalista poliittiseen keskiöön. Kirjassa perataan COP-ilmastokokoukset 1990-luvun alkupuolelta 2010-luvulle, sekä tarkemmin EU:n päästökaupan ja uusiutuvan energian tukipolitiikat 2000-2014-väliltä.

Korholan väitöskirja liitteineen noin 400 sivuinen. Internetin pirstaleisen tiedon vastapainona yhden kirjan muotoon kirjoitettuna Korhola taustoittaa laajasti omasta kulmastaan EU-tason päätöksiä. Esimerkiksi Suomen tuulivoiman syöttötariffi luotiin näiden päätösten seurauksena.

Kirjassa on myös pohdintaa tieteen politisoitumisesta ja roolien sekoittumisesta. Korhola näkee ongelmallisena kun politiikkaa kääritään tieteen kaapuun.

Olisin ehkä vielä kaivannut kirjaan yhden kappaleen tätä vinkkeliä avaamaan: miten poliitikon suuntaan tieteen (IPCC), aktivistien ja eri lobbareiden näkemys ilmastonmuutoksesta kehittyi kirjan käsittelemänä aikajaksona. Ketkä kaikki poliitikkoja lähestyvät ja millaista se peli on EU-tasolla?

Korhola ei ole tyytyväinen EU:n ilmastopolitiikan aikaansaannoksiin erityisesti koska sopimusten maailmanlaajuinen kattavuus jäi vähäiseksi. Korhola esittää lopussa koko joukon mahdollisia polkuja Kioton jälkeen.

Eija-Riitta Korholan väitöskirja on mielenkiintoista luettavaa kaikille ilmastopolitiikasta kiinnostuneille.

Kommentit