Kun tuulivoimasta unohtui kohtuus

Max Weberin teorian mukaan kapitalismin synnyssä protestanttinen kalvinistinen tarve näyttää menestystä yhdistyi mammonan keräämiseen. Weberin mukaan aiemmin riittävän omaisuuden saavutettuaan ihmiset vähensivät työtahtia, mutta kalvinismin myötä taivaspaikkaa tavoittelevat jatkoivat kilpailua aiempaa pidempään. Ehkä voisi yksinkertaistaa, että kapitalismi tarvitsee ulkoista tukea muulta yhteiskunnalta jotta kohtuus - eli tasapaino muiden arvojen välillä - säilyy.

Tuulivoimaa on rakenneltu Suomessa pitkään. Esimerkiksi vuosina 2001-2002 Helsinki laati tarkan arvion Helsingin eteen merelle sijoitettavista tuulivoima-alueista. Kaupunkisuunnittelussa erilaisia tavoitteiden ristiriitoja koitetaan sovittaa yhteen kohtuullisella tavalla. Merituulivoima ei päätöksenteossa edennyt, eli arvokompromissit eivät olleet sopivassa suhteessa toisiinsa. Helsinkiin ei ole ole rakennettu yhtään tuulivoimala-aluetta.

Helsingin analyysi on yleisen ammattitaidon ja laadun osalta omalla tasollaan. Se on esimerkki kestävästä tavasta toimia. Sitten meni vuosia. Kuten Taru Sormusten Herrasta kirjassa, mahtisormus hukkui ja se unohdettiin.


On kulunut 14 vuotta siitä kun Helsinki teki omat analyysinsä. Tuulivoiman vuonna 2011 päätetyn yritystuen houkuttelemana tuulivoimaloita on nyt ehdotettu 3000 paikkaan Suomessa - Helsinkiin ei viimeisen kymmenen vuoden aikana yhtään.

Monet kestävää kehitystä kannattavat yhä ajattelevat, että tuulivoimaa Suomessa edistetään kuten Helsinkiin aikanaan. Ajattelussa on yksi virhe: muualla ei ole koneistoa ja ammattitaitoa tehdä yhtä laadukasta työtä. Esimerkkinä maisemavaikutuksen arvion saattaa laatia puutarhuri ja kuvat on ottanut keskeltä metsää moraaliltaan joustava liikemies, melumallin laati viemärisuunnittelija ja luontoarviossa ei edes jakseta käydä tutkimassa paikkaa kun joutuisi liikaa liikkumaan luonnossa.

Helsinkiin kukaan ei kehtaisi kukaan sellaisia selvityksiä tarjota. Tavallisella kunnalla on kuitenkin vain muutama kymmenen työntekijää. Voimalahanketta arvio ehkä yksi nokikolari ja maanviljelijä.

Olen katsellut mitä Suomessa tapahtuu. Perustan sosiaalisen median avoimen keskusteluryhmän ja ehdotan tuulivoimapuistoa Seurasaareen. Paljasjalkaisena helsinkikäisenä tiedän täsmälleen, että se ei ole kohtuullista. Vastuullisesti ajattelevat ihmiset kysyvät olenko hullu? Vastaan kysymyksellä: miksi Seurasaareen ei muka voi rakentaa 12 kappaletta 250-metrisiä tuulivoimaloita?

Ongelma on juuri siinä, että on huomattavan vaikea vastata, jos unohtaa kohtuuden. Hanke täyttää kaikki muodolliset kriteerit. On riittävä turvaetäisyys, ei muka vaikuta Kaskisaaren ja Lehtisaaren rantatonttien arvoon, ääni ei muka kuulu veden yli presidentin ja pääministerin virka-asuntoon, ei ole uhanalaisia lajeja joita suojella, ei ole osoitettu vaikutusta virkistyskäyttöön, ei ole lintujen muuttoreitillä, jne.

Muodollisten kriteerien mukaan Seurasaaren voi muuttaa tuulivoima-alueeksi jos päättäjät niin haluavat. Tarvitaan vaan vähättelyä: pyh! Eli pyh rantatonttien omistajat olette NIMBYjä, pyh kulttuuri-ihmiset noita lahoavia mökkejä löytyy joka paikasta, pyh luontoihmiset ihan vakiolajit siellä on, pyh maisema-arkkitehdit maisema muuttuu aina, jne. Ja sitten vastahyökkäkys: hei te muutama fanaattinen vastustaja ajatelkaa lapsia ja puhdasta hyvää energiaa! Pieniä uhrauksia täytyy tehdä. Nyt suu kiinni - olette väärässä.

Sama pätee vaikkapa korkeasaareen ja keskuspuistoon jos kohtuus unohtuu. Mutta miksi se unohtuu?

Tuulihankkeita on nyt yritystukien kilpajuoksussa liikeellä ainakin viisi kertaa enemmän kuin voi saada rahaa. Liikkeellä on liikemiehiä lupaamassa köyhille kunnille ja kaupungeille perättömiä miljoonia yhteisö- ja kiinteistöveroa pienistäkin tuulivoima-alueista. Miljoonia ei ole tulossa ja laskelmat eivät kestä kriittistä tarkastelua. Köyhät heikossa asemassa olevat kunnat ovat liian alttiita sulkemaan korvansa. Tämä ei päde kaikkiin toimijoihin, mutta mistä voi erottaa kohtuuttoman toimijan? Mistä voit enää erottaa milloin vastustus on perusteltua?

Häikäilemätön rahantavoittelu johtaa siihen, että ollaan uhraamassa joidenkin seurasaari tai keskuspuisto ja usein vääristellyin perustein.

Tapaan sosiaalisessa mediassa kaksi Jannea. He vihaavat toisiaan. Toinen Janne puolustaa omaa keskuspuistoaan kaukana Helsingistä. Hän on kääntänyt kaikki kivet ja yrittää kertoa, että olette nyt uhraamassa jotain sellaista, jota ei tulisi tehdä. Hän yrittää kertoa, että hyöty on nyt liian pieni haittaan nähden. Naurajat joutuvat hänen asemaansa kun ehdotan, että uhrataan Seurasaari.

Suomessa on tällä hetkellä vallalla kestämätön tapa rakentaa tuulivoimaloita Suomeen. Yritys tilaa selvitykset toiselta yritykseltä, eikä kummankaan intressi ole säästää seurasaarta. Valtio katselee sivusta ja asettaa yksittäisiä raja-arvoja, mutta sillä tavalla Seurasaari ei olisi Helsingissä pelastunut.

Monessa kunnassa liikemies ostaa arvion erillään osa-alueittain ja tulos on maksajan intressin mukainen: saada hanke läpi. Yhdistettynä perättömiin lupauksiin ja kummallisiin keinoihin, monessa tuulivoimahankkeessa ollaan nyt tuhoamassa niitä arvoja, joita kuuluu suomalaiseen perintöön; yksityisyys, rauha, maisema, luontoarvot, oikeudenmukaisuus, kohtuus, tasapuolisuus, demokratia.

Tämä johtuu kilpajuoksusta liian hyvästä tukirahasta. Vaaleissa 2015 lobbarit pyytävät lisää rahaa tähän mankeliin. Valtaosa tuulivoiman vastustajista puolustaa omaa keskuspuistoaan ja seurasaartaan.

Nyt on aika puhaltaa tämä peli poikki.

Tuulivoimahankkeissa ei tarvitse laskea yksittäisiä raja-aitoja vaan tarvitaan kohtuus. Tarvitaan ammattitaito arvioida hakemukset ja näyttää mallia miten tasapainoilu eri arvojen välillä tulee tehdä.

Kommentit

  1. Maisemaselvitys on tehty niissä tuulivoimaprojekteissa, jotka vaativat yva-prosessin. Yva-selostukset tehdään kuitenkin tuulivoimaa rakentavan yhtiön toimesta ja kustannuksella, jolloin tulokset tiedetään jo etukäteen. Jokainen yhtiö pyrkii tietenkin tekemään sellaisen yva-selostuksen, että se palvelee häntä itseään ensimmäisenä.

    ELY-keskukset arvioivat ja hyväksyvät (tai hylkäävät) nämä selostukset. ELY-keskukset eivät kuitenkaan tee päätöksiä siitä onko jokin selvitetty asia oikein selvitetty tai onko hanke hyväksyttävissä vai ei. He vain analysoivat onko asioita selvitetty riittävästi. Selvitykset voivat kyllä sisällöltään olla mitä vain, mutta ELY-keskukset eivät selvitysten sisältöön paljon puutu, kunhan selvityksiä määrällisesti on tarpeeksi.

    Kun jonkun tuulivoimaprojektin yva-selostus on ELY-keskuksen hyväksymä, kunnissa halutaan sekä virkamiesten että päättäjien toimesta usein ymmärtää, että hanke on jo periaatteessa hyväksytty rakennettavaksi. Paikalliset asukkaat voivat tehdä yva-selostuksiin humautuksia, mutta ne ovat vain huomautuksia, jotka useimmiten sivutetaan. Kunnan kaavoittaja voi ne lukea, mutta ei sen kummempaa. Poliittiset päättäjät eivät vaivaudu yleensä paljon asioita miettimään ja selvittämään, vaan kuuntelevat mitä esittelevä virkamies asiasta ehdottaa.

    Ilman kansalaisjärjestöjen aktiivisutta kaikki tuulivoimahankkeet olisivat menneet sellaisenaan läpi. Kokemuksesta tiedän, että kansalaisjärjestöjä ei varsinkaan aluksi haluttu kuulla ollenkaan. Heitä on pidetty jonkinlaisena häirikkönä. Mutta, kun tarpeeksi paljon jaksaa tuoda faktoja esille, alkavat ihmiset kuitenkin yhä enemmän uskomaan myös muita tahoja kuin joitain muka ”asiantuntija-virkamiehiä” tai tuulivoimayhtiöiden edustajia.

    Ongelma on ollut myös se, että suomalainen lehdistö on ollut aina tähän päivään saakka umpisokea tuulivoiman ongelmille. Toimittajat ovat toistelleet tuulivoimatoimijoiden ja vihreän eliitin fraaseja tosiasioina ja vastapuolen kirjoituksia on ollut vaikeata saada julkaistuksi.

    Aivan viime aikoina on ”tuuli kääntynyt”. Tuulivoimatoimijoiden vihreät valheet ovat alkaneet paljasta ja valtamediakin on rohkaistunut, ainakin osaksi, kyseenalaistamaan tuulivoiman turhuuden.

    VastaaPoista

Lähetä kommentti