Tuuliala tuuliajolla

Tuulivoiman syöttötariffi on Suomen talouden kannalta erittäin tehoton tuontituki. Tarkastelen tässä tekstissä satiirina ristiriitaa tuen perusteluiden ja toteuman välillä. Kärjistettynä analogiana voisi ehdottaa, että Suomen valtion pitäisi korvata auton ostajalle 75% ostohinnasta siksi, että tuulilasin pyyhkijä on ehkä valmistettu Suomessa.

Tuulivoimatukea myytiin päättäjille vientiteollisuutta edistävänä yritystukena (Tiekartta 2009). Kun vertaa samaa aineistoa toteumasta, käy ilmi ikäviä asioita vientisektorista tällä saralla (Tiekartta 2014).

Sen sijaan, että olisimme viimeisenä kuuden vuoden aikana saavuttaneet työllistävää vaikutusta tulivoima-alan maailmanmarkkinalla, olemme hävinneet markkinaosuudesta lähes puolet. Samaan aikaan siis investoimme noin viisi miljardia euroa (2011-2020) vahvasti ulkomaille painottuvaan tuontitukeen, häviämme maailmanmarkkinasta puolet ja tuemme R&D panoksia vain 1,9 miljoonalla vuosittain.

Vuonna 2009 suomalaisten toimijoiden markkinaosuudet ovat tämänkaltaisia (pienet siniset siivut):

Vuonna 2009 haarukoitiin, että vuonna 2015 tuulivoiman vienti olisi 2 - 7 miljardia ja että vuonna 2020 oltaisiin jo 4 - 12 miljardin tasolla:

Missä ollaan vuonna 2015? Alan vienti on ollut 0.75 - 1 miljardia vuodessa. Kasvutavoitteet on leikattu 7 miljardista alas. Enää ei oikeastaan uskota, että alan vienti kovin todennäköisesti kasvaa lainkaan:

Suomeksi sanottuna: tuuliala on ollut tuuliajolla viimeiset seitsemän vuotta. Syöttötariffin kautta on luvattu noin viiden miljardin investoinnit (noin 2011 - 2020) ja päälle tulevat operointikulut ja yritysten voitot. Karkeasti tariffin kulut tulevat olemaan kasvaneiden kapasiteettikertoimien ja romahtaneen sähkön hinnan vuoksi neljän ja viiden miljardin välissä ja rahoista 75% häviää tuontitukena ulkomaisille tuulivoimavalmistajille

Alan vienti ei ole kasvanut kuten lupailtiin vaan lähinnä kituu ja kuihtuu. Tämä kehitys on luonnollista, koska tuotekehityspanostukset ovat vaatimattomat (1.9 miljoonaa euroa vuodessa) ja pääosa rahavirroista suuntautuu ulkomaisille yrityksille.

Katsotaan seuraavaksi tuulialan työpaikkamäärien kehitystä syöttötariffin voimaantulon aikavälillä:

Tässä käyrässä on laskettu yhteen kaikki kotimaiseen tuulivoimarakentamiseen liittyvät työpaikat. Tuulivoiman 2500 MW syöttötariffista on nyt rakennettu vajaa kolmannes ja työllisyysvaikutus on yhä heikko.  Tuulivoiman etujärjestö yhä toteaa, että "Siinä vaiheessa, kun meillä on 2 500 MW tuulivoimakapasiteetti (2020 tavoite), voi tuulivoima työllistää Suomessa jopa 11 000 henkilöä." (Turun Sanomat, 2.5.2015). Kun katsoo viennin kitumista ja nyt saavutettua kehitystä viimeisen seitsemän vuoden ajalta, on tämä 11 000 työpaikkaa ihan täyttä utopiaa.

Tuulivoiman kotimainen rakentaminen luo hetkellisen työpaikkapiikin, mutta sekin on erittäin matala verrattuna kokonaisinvestointiin (5 miljardia aikajaksolla 2011-2020). Tämä suuri investointi jää velaksi, joka maksetaan noin 12 vuoden kuluessa syöttötariffina. Sinä aikana tuloja ei enää ole, vaan pelkät menot.

Tämän huonompaa ja yhteiskunnallemme vahingollisempaa rahankäyttöä on hyvin hankala kuvitella.

Lähteet:

1. Tiekartta 2009
2. Tiekartta 2014