Kaikenkarvaiset energiaskenaariot: tiedä lopputulos lukematta sisältöä

Ilmastokysymysten tärkein taistelukenttä ovat energiapoliittiset ratkaisut. Energiapolitiikassa maalaillaan paraikaa ahkerasti tulevaisuuden mahdollisia kehityskulkuja. Yhtä mahdollista kehityskulkua kutsutaan skenaarioksi.

Käsittelen tässä tekstissä minkälaiset tahot energiaskenaarioita keskusteluun tuottavat ja miksi. Tekstin luettuasi tiedät lähes aina lopputuloksen pelkästään kansilehteä silmäilemällä. Sinun ei siis tarvitse enää lukea sisältöä lainkaan.

Periaatteessa kiinnostavimpia tietolähteitä ovat riippumattomat tahot. Näistä esimerkkeinä riippumaton tiede ja jostain syystä vapaaehtoisesti sisältöä synnyttävä toiminta. Muu sisältö yleensä toteuttaa vanhan sananlaskun: kenen leipää syöt, sen lauluja laulat.

Mikäli ymmärtää, että tuottajan toiminta-ajatus on vaikkapa edistää tietyn energiatekniikan myyntiä, ei itse tuotokseen tarvitse perehtyä lainkaan ja silti tietää lopputuloksen. Asiansa osaava on toki saanut kyseisen tekniikan näyttämään parhaalta vaihtoehdolta.

Skenaario on hieman eri asia kuin ennuste. Skenaariossa osaa parametreja ei tiedetä tai ne vaativat päätöksiä ja skenaario on luotu päätöksenteon tueksi. Esimerkkinä ilmastotieteessä hiilidioksidipäästöihin voidaan vaikuttaa päätöksillä. Eri skenaarioissa piirretään vaihtoehtoja miten päästöt kehittyvät. Näitä kehityspolkuja vasten esitetään esimerkiksi erilaisten ilmastoennustemallien tuottamia lämpötilaennusteita. Skenaario on siis kehys jonka sisällä ennusteet toimivat.



Riippumaton tiede
Parasta sisältöä tuottaa yleensä riippumaton tiede. Riippumaton tiede ei aja kaupallisen tahon etua. Tietyn teknologian tutkijat saattavat kuitenkin olla siiloutuneet siten, etteivät he välttämättä hahmota kokonaisuutta. Mikäli siilotutkija lausuu kommentteja, ei niitä voi tulkita yleisesti riippumattomana tietona.

Esimerkkeinä uskottavasta riippumattomasta tieteestä vaikuttaisi olevan Sanna Syrin tutkimusryhmä Aalto-yliopistossa (Sanna Syri).

Avoin tieto ja avoimet yhteisöt
Erilaiset avoimet yhteisöt tuottavat avoimesti julkaistua materiaalia ja myös arvioivat muiden tuotoksia. Esimerkkinä eräänlaisen vertaisarvion yksittäisestä teknisestä ratkaisusta laati vapaaehtoispohjalta fyysikkojen ryhmä Suomessa (Teraloop numeroina, Teraloop: onko idea fysikaalisesti mahdollinen, Teraloop-laskuri). Toistaiseksi ryhmän tuloksia ei ole saatu kumottua. Aivan ilmaiseksi syntyi arvokasta tietoa päätöksenteon tueksi. Voi kysyä pitäisikö kaikki julkista rahaa saavat hankkeet altistaa vastaavalle avoimelle arviolle?

Yhden esimerkin energiaskenaariosta on laatinut blogissaan Juuso Uotila (Simulaatio 100% uusiutuvan sähkön Suomesta). Ottamatta kantaa mallin realistisuuteen, on toimintamallissa hyvää laskelman ja taustaoletusten avoimuus. Pidän avoimesti vapaaehtoispohjalta tuotettuja skenaariota monella tapaa hyvinä. Niitä syntyy ketterästi eli jopa yhdessä päivässä ja iterointi on nopeata. Tulokseen voi vaikuttaa keskustelemalla tekijän kanssa mikäli hänellä on puutteita oletuksissaan. Yleensä mukana on avoin keskustelumahdollisuus eli virheet tulee korjattua.

Etujärjestöjen yhteenliittymät
Etujärjestöjen yhteenliittymistä esimerkki on International Energy Agency (IEA). IEA:n piirissä mikään yksittäinen energia-alan etujärjestö ei saa ääntään täysin ylitse muiden. On siis epätodennäköistä löytää painokkaasti yhtä teknologiaa suosivia ehdotuksia kun tekijänä on IEA.

Suomessa vastaava taho on Energiateollisuus (Energiateollisuus). Energiateollisuus edustaa laajasti kaikkia ryhmittymiä, joten se ei vahvasti suosi minkään yksittäisen toimijan etuja.

Yksittäisten järjestöjen tai lobbareiden skenaariot
Tietyn teknologian etujärjestöt ja lobbariryhmittymät luovat omia skenaarioitaan. Jos järjestön toiminta-ajatus on vastustaa tiettyä teknologiaa on se skenaariossa saatu näyttämään kannattamattomalta. Mikäli järjestön ajatus on edistää tietyn teknologian myyntiä, on sen hyviä puolia korostettu.

Esimerkkinä tuulivoimateollisuus luo materiaalia, jossa korostetussa roolissa on tietenkin tuulivoimatekniikka. Muiden vaihtoehtojen tekniset ja taloudelliset parametrit on kuvattu siten, että tuulivoima näyttää parhaalta vaihtoehdolta.

Yhtä ratkaisua vastustavista järjestöistä esimerkkinä Greenpeace, joka jakelee energiaskenaarioita. Greenpeace on koko toimintahistoriansa ajan väkevästi vastustanut ydinvoimaa. Greenpeacen energiaskenaariot on tuottanut tuulivoiman etujärjestö (Tiedettä aatetta vai lobbausta). Ei ole yllättävää, että Greenpeacen jakelema skenaario on sisällöltään merkittävästi vinompi kuin IEA:n tuottama skenaario: ensimmäinen vääristelee yhtä ratkaisua ja toinen pyrkii olemaan tasapuolisempi (Kaj Luukko).

Suomessa muut ydinvoiman vastustajat usein naamioituvat luontojärjestöiksi - esimerkkeinä Suomen luonnosuojeluliitto (Luonnonsuojeluliiton pitkän linjan ydin-huuhaa). Jostain syystä Suomen luonnonsuojeluliitto on muutamien vuosikymmenien ajan poistanut ydinvoiman vaihtoehtojen joukosta. Olisi selkeämpää kutsua näitä ydinvoiman vastustusjärjestöiksi, koska kokonaisuutta ei arvioida luonnon kannalta.

Konsulttiyritykset
Konsulttiyrityksiltä voi ostaa energiaskenaarioita. Konsultti tuottaa sellaisen skenaarion kuin maksaja haluaa ja konsultti ei ole koskaan riippumaton. Se, että tilaajana on vaikkapa Työ- ja elinkeinoministeriö (TEM), ei pelasta skenaariota riippumattomaksi. Ministeriöt toteuttavat vallitsevaa politiikkaa ja tuottavat sen politiikan tueksi materiaalia.


Siilotutkimus, Riippuva tiede
Suomessa tuotetaan paljon soveltavaa ja riippuvaa tiedettä. Tällöin tutkimuslaitokset ja yritykset toimivat yhdessä. Yleensä yritykset tarjoavat rahaa ja osallistuvat heille soveliaaseen tutkimukseen. Julkisen rahoituksen osuus on yleensä merkittävä - esimerkiksi 70 - 90% kustannuksista. Tulos ei ole riippumaton koska yritykset osallistuvat vain heidän intresseihin sopiviin tutkimuksiin. Tutkijat siis muovaavat hankkeitaan sellaisiksi, että yritys suostuu niistä maksamaan osan. Esimerkiksi tuulivoimayritys tuskin maksaa tutkimushankkeen kuluja, joissa päädytään suosittelemaan laajamittaista ydinvoiman rakentamista.

Esimerkki julkisesti rahoitetusta energiapoliittisia skenaarioita tuottavasta hankkeesta on Neo-carbon niminen monivuotinen projekti (Kotisivu). Hanke sai TEKESiltä tukea noin viisi miljoonaa euroa ja budjetiksi on mainittu lähteestä riippuen seitsemän tai jopa kymmenen miljoonaa euroa (TEKES, UTU, Neo-carbon). Hankkeen partnereina mainitaan esimerkiksi Suomen eniten tuulivoimatukia nauttivan Tuuliwatti Oy:n pääomistaja St1. Tuuliwatti Oy sai viime vuonna tuottamistaan tuulisähköistä noin 57 miljoonaa euroa yritystukia (Tuotantotuki).

Jo pintapuolisella tarkastelulla riippuvan tieteen tuotokset vaikuttavat usein päämäärähakuisilta. Lasken riippuvan tieteen samaan kategoriaan yksittäisten ryhmittymien skenaarioiden tai konsulteilta ostetun tuotoksen kanssa: lopputuloksen tietää kokolailla lukemattakin ja siihen ei voi luottaa. Ainoa mihin voi luottaa on, että maksanut taho on saanut intressinsä näkyviin mutta näennäisen riippumattomassa muodossa. Riippuva tiede on eräänlaista siilotutkimusta, eli ratkaisuvaihtoehtoja ei tarkastella koko todellisella leveydellä.

Loppukaneetti

Mikäli törmäät energiaskenaarioon, jonka lopputulosta ei pysty päättelemään lukematta sisältöä, pyydän lähettämään siitä vinkin allekirjoittaneelle (Yhteystiedot).


Kommentit