Vihreän liikkeen monimuotoinen aatehistoria

Professori Kimmo Lapintie kirjoittaa kiinnostavasti kaupunkisuunnittelun näkökulmasta kunnallisvaaleihin ja Vihreään puolueeseen liittyen (ks). Mielenkiintoisena näkökulmana hän esittää esimerkiksi kasvavan kaupungin ruokkivan myös tiivistyvän ytimen ulkopuolelle periferian kasvua. Helsingin kunnallispolitiikassa on vastakkainasettelua tiivistymisen ja pientaloasumisen välillä - tällä akselilla Vihreät ajavat voimakkaasti tiivistä rakentamista.



Lapintien kirjoitus käsittelee myös vihreää aatehistoriaa karrikoiden hyppynä Koijärvestä nykyiseen talouskasvua ja nopeaa kaupunkien tiivistämistä ajavaan politiikkaan. Dilemma on noussut monessa keskustelussa esiin, mutta asetelma on mielestäni hieman teennäinen, kun huomioi miten vihreä liike syntyi. Tänä päivänä Vihreiden politiikkaan vaikuttavat aatehistorian virtaukset ovat olleet mukana liikkeessä jo pitkään. Kysymys ei koskaan ollut pelkästä luonnonsuojelusta vaan erinäisten vaihtoehtoliikkeiden yhteenliittymästä.

Yksi kotimainen aihetta kuvaava kirja on esseekokoelma Ruohonjuurista elämänpuuksi - suomalainen vaihtoehtoliikehdintä (ks). Kirjasta huokuu miten kasvissyöjät, itämaisista mytologioista kiinnostuneet, eläinten oikeuksia ajaneet, yksityisautoilua vastustaneet, vammaisten oikeuksia ajaneet, metsien suojelua puolustaneet ja muut vaihtoehtoliikkeet lähinnä aikaan liittyvänä sattumana löysivät toisensa.

Omalla karvaalla tyylillään vihreän liikkeen aatteellista sekavuutta ruoti Pentti Linkola (ks). Linkola olisi halunnut puhdasoppisen syvää ekologiaa ajaneen puolueen mutta törmäsi aatteiden sekamelskaan. Hieman toisessa muodossa yleisemmin ympäristöliikkeen moninaisuutta kuvaa Adam Rome:
  • "Even though we use the phrase 'the environmental movement', it's bullshit. It's simply not an accurate depiction of the incredible variety of people who wanted to reconfigure our relationship with the nonhuman world."


Vihreässä aatehistoriassa ei ole kyse hypystä metsien suojelusta liberaaliin kasvuun - vaan nämä samat aatehistorian tekijät ovat olleet liikkeessä läsnä alusta saakka. Esimerkiksi Lapintien nostama Soininvaara oli ehdolla liberaalin puolueen ehdokkaana ennen vihreän liikkeen perustamista (ks). Soininvaara on ajattelijana yksi eniten tuoreempien vihreiden ajatteluun vaikuttaneista poliitikoista. Väittäisin että Soininvaaralla on suuri rooli siinä, että liberaali talousajattelu on vihreässä liikkeessä niin vahvassa roolissa.

Moninaisesta aatehistoriasta löytyy melko vähän yhdistäviä tekijöitä. Sisäisiä jännitteitä on melko helppo kaivaa esiin. Kuten Lapintie kysyy, voi hyvin pohtia miten ympäristöliikkeen luonnonvaroja säästävä ajattelu sopii yhteen kansantalouden maksimoinnin ja pikarakentamisen kanssa.

Kommentit