Ajatuksia digitalisaatiosta ja luovuudesta

Luovuus tuntuu sisältävän hyvin samantapaisia elementtejä alasta riippumatta. Ystäväni vinkkasi kiinnostavan dokumentin kuuluisan nuoren arkkitehdin Bjarke Ingelsin elämästä. Toisaalta Juha Kostiaisen kirjoituksesta mieleeni palasivat Kjell Nordströmin ajatukset siitä mitä jää jäljelle digitalisaation jälkeen.


Digitalisaatio, koneoppiminen ja muu tekninen kehitys laskee paraikaa nopeasti imitaation arvoa. Samaan aikaan digitalisaatio on vapauttanut suuren määrän luovuutta.

Kuluttajalle digitalisaatio on arkisia asioita. Se 15-vuotta sitten tavanomainen palvelu ei tänä päivänä enää kelpaa. Ihminen ei halua kohdata palvelussa instituutiota vaan instituution on kohdattava ihminen. Kilpailu kovenee ja on jopa sanottu, että kuluttaja jaksaa odottaa viisi sekuntia digipalvelun latautumista - sen jälkeen hän etsii toisen palvelun.

Digitaalisten palveluiden ja ohjelmistojen alalla luovuus on samaan aikaan näkyvää ja näkymätöntä. Toisinaan luovat ratkaisut tapahtuvat taustalla tavalla, joka on monelle näkymätön ja luovuuden ymmärtäminen vaatii paljon taustatietoa. Samaan aikaan kuluttajalle uusi digitaalinen palvelu saattaa korvata vanhan kömpelömmän jolloin uusi luovuuden lopputulos näyttäytyy nerokkaana.

Luovuus lienee alasta riippumatta samaan aikaan epäjatkumoa ja hyppyä tuntemattomaan sekä vanhan ajatuksen uudelleenjäsentämistä ja säilyttämistä. Siinä on jotain taikaa minkälaisissa olosuhteissa luova irtikytkentä tapahtuu.

Kommentit