Helsingin kasvun suhdannejarrut

Liberan Mikko Kiesiläinen kirjoittaa sääntelyn jarruttavan Helsingin kasvua. Kiesiläisen mukaan tontteja pitäisi Helsingissä luovutettaa vapaarahoitteisiin kohteisiin, jos julkinen tuotanto kangertelee.
Kiesiläisellä on sikäli oikea ajatus, että nykytilanteessa pitäisi saada rakennettua nopeammin. Vastaava jarru toimii kuitenkin kahteen suuntaan: 1) nyt noususuhdanteessa jarruttaa julkisen tuotannon haasteet 2) laskusuhdanteessa eli laman aikaan jarruttaa vapaarahoitteisen tuotannon puute.

Kaupunkisuunnittelussa nopeaa rakentamista tärkeämpää on estää alueiden eriarvoistuminen eli segregaatio. Käytännössä yhdelle asuinalueelle halutaan tietyssä suhteessa eri omistusmuotoja kuten vuokra-asuntoja ja omistusasuntoja.

Jos vuokra-asuntoja ei saada rakennettua niin nykymallilla samoja tontteja ei anneta vapaarahoitteisiin omistuskohteisiin. Vastaavasti jos omistusasuntoja ei saada laman aikaan rakennutettua markkinaehtoisesti, niin ei voida rakentaa vuokra-asuntojakaan. Laman aikaan rakennetun suuren vuokrataloalueen keskelle ei nimittäin ole nousukaudellakaan helppo saada rakennutettua vapaarahoitteisia kohteita.

Tuntematta reunaehtoja tarkasti tuli yksi mahdollinen ratkaisuehdotus tulee mieleen.

Täytyisi kaavoittaa selvästi enemmän kuin on tarve ja luovuttaa vapaarahoitteisia kohteita aina kun kysyntää on. Jos kysyntää ei laskusuhdanteessa ole, täytyisi silloin täydennysrakentaa jo vapaarahoitteisesti rakennettuja alueita valmiiksi julkisella tuotannolla. Tällöin säilytetään sopiva sekoitussuhde erilaisia muotoja, mutta ei jarruteta kaupungin kasvua eri suhdannerajoitteiden vuoksi.

Sekoitussuhteesta ei siis alueittain joustettaisi, mutta asiaa katsottaisiin pidemmällä perspektiivillä suhdanteiden yli.

Kommentit